Kesätarina

Toinen

Mökille tultiin hiljaisuuden vallitessa. Mies ajoi autoa mekaanisesti,
ei katsellut sivuilleen.

Nainen oli saanut tietää, että miehellä on
toinen. Tämä toinen oli kehittynyt hiljakseen. Ottanut paikan naiselta
eikä mies tiennyt, että nainen tiesi.

Kamppeet kannettiin sisälle. Mies sytytti takan. Nainen lähti saunalle.

Mökki haisi kostealle, melkein homeiselle.

Ikkunaan lentänyt lintu retkotti kuolleena maassa.

Mies tarkisti kännykän. Ei viestejä. Loukkaantuiko, kun sanoin
lähteväni vaimoni kanssa mökille. Soitanko hänelle? Soitan. En soita.
Ehkä hän nyt odottaa.

Mies kaivaa laukustaan kirjan.

Tuntematon sotilas. Kirjaimet eivät sano mitään. Katse siirtyy kännykkään, ei
viestejä.

Varhainen kevät on nostanut ruskeiden lehtien alta vihreää, uutta
elämää. Naisen aika muisti, miten usko aina vahvistui uudesta elämästä.

Sauna oli odottanut iloista lämmittäjää. Nyt naisen kohtaamisessa
sauna siunasi itsensä ja päätti antaa hänelle lämpöä.

Nainen hiveli saunan seiniä ja muisteli aikaa, jolloin oli hikisenä
kantanut hirsiä. Jokaisessa hirressä on hänen runonsa. Hirret
muistavat rakkauden, jolla heitä kannettiin.

Runot nousevat naiselle, kuin versot maasta.

”Aina olen lapsi, onnekas perhonen, siivilläni”

Nainen palaa mökkiin. Kysyy mieheltä, haluaako syödä. Miehellä ei
ole nälkä. Hän haluaa mennä tutkimaan ympäristöä.

Talven kosketus tuntuu. Mökin katto on kärsinyt. Risukasat ovat
harmaan homeen peitossa. Miestä haukottaa. Puhelin polttelee
kädessä. Mies katsoo viestejä. Ei mitään.

Nainen huutaa. Keitin kahvia.

Sauna odottaa naisen paluuta. Uunissa puut rätisevät, kiuas ei vielä
sihise.

Mies juo kahvinsa. Haroo harmaaksi käyneitä hiuksiaan. Muistissa on
kaverin eturauhassyöpä. Leikkaus onnistui, mutta vielä on pelkoa etäpesäkkeistä.

Pakenenko ikääni uuteen suhteeseen? Onhan minussa vielä miestä, vaikka vaimo ei sitä huomaa.

Nainen lukee iltapäivälehteä. Nostaa väliin päänsä ja katsoo miestä.
Mies on riisunut vaatteensa ja pukeutunut kulahtaneeseen
kylpytakkiin. Näky on naisesta suloinen. Ukkoni, hän ajattelee ja
samalla raivo mielessä yltyy.

Mies on käpsehtinyt saunalle ilman naista. Nainen päätti jäädä
valmistamaan vuodetta.

Miehen puhelin oli jäänyt pöydälle. Se Toinen asui nyt miehen puhelimessa.

Naisen sydän kutistui, kurkkua kuristi, silmissä pimeni.
Oli siis totta. Toinen oli perhetuttu. Keimailija.

Nainen otti puhelimen ja juoksi rannalle. Vene, vene, onneksi on
vene.

Mies heittää löylyä. Samassa hän kuulee, että joku työntää venettä.
Vene lipuu hitaasti aavalle. Tuulee.

Saunan seinällä riippuu valkoinen huivi. Se on tarttunut ruosteiseen
naulaan, jonka mies oli hakannut nuotan kuivattelua varten. Järveltä
tuuli tanssittaa huivia kuin aavetta.

Miestä puistattaa. Viima hivuttautuu ytimiin, sormet hapuilevat
kylpytakkia tiukemmalle.

Rannalla riutuu aika, joka oli ollut kevyttä. Levottomat kaislat
hankaavat hätähuutoja.

Aallot läpsivät kalliota hengästyneinä.
Naisen vene katoaa horisonttiin. Mies huutaa, mutta ei saa
vastausta.

Puhelin, mies muistaa puhelimen, joka jäi mökin pöydälle.

Saunan piipusta lentelee kipunoita hämärtyvään iltaan.

Mies potkaisee kävyn jalkansa alta.

Jostain kaukaa vesi kantaa koiran haukuntaa.

MirjamiParant1

Kansakoulupohjalta ylioppilaaksi v. 1982. Opintoja avoimessa yliopistossa mm. psykologian cumu ja sosiologian appro. Yliopiston kieliopintoja mm. ranska ja englanti. Kognitiivisen psykoterapian laaja opintokokonaisuus 2015. Paras saavutus: kaksi lasta, neljä lastenlasta. Harrastan kirjoittamista, monisanaisuuden iloa!

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu