Kohtaamisia

Mies katsoi pukuaan, jonka oli viimeksi pukenut häissään.

Mietti, miten komea hän oli.

Nyt, pölyttynyt puku roikkui hengarissa, kuin uitettu koira.

Vailla tarkoitusta, vailla rakkautta, vailla kosketusta.

Aika oli valunut kuin sade rännistä.

Ne vuodet, ne kaikki unelmat, olivat olleet tuossa puvussa.

  • – –

Mies katsoo pukuaan, kuin untaan

Lapsenlapsi silittää miehen partaa,

harmaata sänkeä

ei kysy mitään


 

 

 

 

MirjamiParant1

Kansakoulupohjalta ylioppilaaksi v. 1982. Opintoja avoimessa yliopistossa mm. psykologian cumu ja sosiologian appro. Yliopiston kieliopintoja mm. ranska ja englanti. Kognitiivisen psykoterapian laaja opintokokonaisuus 2015. Paras saavutus: kaksi lasta, neljä lastenlasta. En harrasta mitään, mutta olen mukana monessa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu