Kohtaamisia

Mies katsoi pukuaan, jonka oli viimeksi pukenut häissään.

Mietti, miten komea hän oli.

Nyt, pölyttynyt puku roikkui hengarissa, kuin uitettu koira.

Vailla tarkoitusta, vailla rakkautta, vailla kosketusta.

Aika oli valunut kuin sade rännistä.

Ne vuodet, ne kaikki unelmat, olivat olleet tuossa puvussa.

  • – –

Mies katsoo pukuaan, kuin untaan

Lapsenlapsi silittää miehen partaa,

harmaata sänkeä

ei kysy mitään


 

 

 

 

MirjamiParant1

Syntyminen on jo sinänsä hieno kokemus. Mutta, miltä on tuntunut syntyä pimeään joulukuun päivään, jossa henkiinjääminen on ollut hetkistä kiinni. Minä jäin, henkiin!

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu