Kun kaikki on ohi

Silmissäni

vuosien itkut

padotut kyyneleet

jotka

vyöryivät

kuin tunturipurot

kävellyt vuodet

ovat vaiti

joku avaa oven

kysyy, mitä kuuluu

aika on hiljaa

kuuliaiset puhuvat

kutsuvat tapaamisiin

joihin ei kuulu

avaajan ovi

ei ole helppo

hänelle jää

lukitun loputon suru