Lehmän elämää ihmisten maailmassa!

Lehmä on ollut ihmiselle sekä ruoka että lohtu.

Lypsyjakkarallaan ahdistunut istuja, on painanut päänsä lehmän kylkeen, kuunnellut sen sydänääniä ja tuntenut lämmön, jota kotielämänsä ei tarjonnut.

Lehmä ei tuominnut, ei haastanut riitaa, eikä hylännyt lypsäjäänsä.

Lehmä on tunteva ja osallistuva eläin, jonka arvostuksen ymmärtää vain tuntemalla.

Ihminen on lehmän hyväksikäyttäjä niin kauan, kuin lehmä tuottaa maitoa.

Joskus, ihminen luopuu lehmästä, kun hän haluaa myydä karjansa ja lopettaa lypsytilansa.

Hämmentyneet lehmät ohjataan vastentahtoisesti teurastamon autoon. Lehmät itkevät, vaikka lähettäjät eivät sitä tunnista.

Tässä yksi tarina lehmästä, joka oli juuri saanut vasikan. Lehmästä, joka erotettiin vasikastaan ja vietiin teurastamolle.

Massiivisen kuorman purkamisen yhteydessä, juuri vasikoinut lehmä huomasi mahdollisuutensa karkuun.

Karkasin, kun ikävöin vasikkaani!

Minut vietiin teurastamolle

tapettavaksi

kuin muutkin lajitoverini

 

Haistoin kuoleman

läheisteni surman

havaitsin hetkeni

pakoon, vasikkani luokse

 

Juoksin pitkin maanteitä

moottoriteiden sivuteitä

juoksin ja juoksin

henkeni hädässä

 

Minulla oli vielä tehtävä

pitää huolta vasikastani

jonka olin juuri synnyttänyt

Etsin reittiä vasikkani luokse

 

Väsyttää, onneksi on ruohoa

syön, että jaksan juosta

ovat jo saavuttamassa minut

tappajat

 

Olisinpa ehtinyt pienokaiseni luoksesi

on vielä matkaa

kuulen huutoja, laukauksia

minut on myyty

 

Lihani ostajat ampuvat

nyt sattui

rakas vasikkani, en ehtinyt

enää hyvästellä sinua

kaunokaiseni

 

vaikka lupasin olla lähelläsi

juoksin ja juoksin

juoksin ja juoksin

juoksin ….

 

 

+1

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu