Lehmän elämää ihmisten maailmassa!
Lehmä on ollut ihmiselle sekä ruoka että lohtu.
Lypsyjakkarallaan ahdistunut istuja, on painanut päänsä lehmän kylkeen, kuunnellut sen sydänääniä ja tuntenut lämmön, jota kotielämänsä ei tarjonnut.
Lehmä ei tuominnut, ei haastanut riitaa, eikä hylännyt lypsäjäänsä.
Lehmä on tunteva ja osallistuva eläin, jonka arvostuksen ymmärtää vain tuntemalla.
Ihminen on lehmän hyväksikäyttäjä niin kauan, kuin lehmä tuottaa maitoa.
Joskus, ihminen luopuu lehmästä, kun hän haluaa myydä karjansa ja lopettaa lypsytilansa.
Hämmentyneet lehmät ohjataan vastentahtoisesti teurastamon autoon. Lehmät itkevät, vaikka lähettäjät eivät sitä tunnista.
Tässä yksi tarina lehmästä, joka oli juuri saanut vasikan. Lehmästä, joka erotettiin vasikastaan ja vietiin teurastamolle.
Massiivisen kuorman purkamisen yhteydessä, juuri vasikoinut lehmä huomasi mahdollisuutensa karkuun.
Karkasin, kun ikävöin vasikkaani!
Minut vietiin teurastamolle
tapettavaksi
kuin muutkin lajitoverini
Haistoin kuoleman
läheisteni surman
havaitsin hetkeni
pakoon, vasikkani luokse
Juoksin pitkin maanteitä
moottoriteiden sivuteitä
juoksin ja juoksin
henkeni hädässä
Minulla oli vielä tehtävä
pitää huolta vasikastani
jonka olin juuri synnyttänyt
Etsin reittiä vasikkani luokse
Väsyttää, onneksi on ruohoa
syön, että jaksan juosta
ovat jo saavuttamassa minut
tappajat
Olisinpa ehtinyt pienokaiseni luoksesi
on vielä matkaa
kuulen huutoja, laukauksia
minut on myyty
Lihani ostajat ampuvat
nyt sattui
rakas vasikkani, en ehtinyt
enää hyvästellä sinua
kaunokaiseni
vaikka lupasin olla lähelläsi
juoksin ja juoksin
juoksin ja juoksin
juoksin ….
Karkulaiselle oli jo varattu paikka Tuulispäässä, mutta tappajan luoti ehti ennen pitkää juoksuaan.
R.I.P. viisas lehmä, muistamme ikuisesti Sinun epätoivosi ja rohkeutesi.
Ihmisen armottomuudelle emme voi mitään, mutta tulemme tekemään kaikkemme, että eläinten tunteiden ymmärrys kasvaa uudelle tasolle, jossa tappaminen ei ole ainoa vaihtoehto.
Ilmoita asiaton viesti
Läheiseni joutui viemään koiransa piikille. Syynä oli vakava sairaus, johon ei ollut enää parannuskeinoa. Ihmisen syvä suru ja ikävä on aina ensimmäisenä.
Siksi, kirjoitin poislähteneen koiran viestin emännälleen:
Puffe kiittää Kirsiä!
Olen öisin tähti ja kuu
Olen jokaisen aamusi hymysuu
Olen perhonen pihapuussa
ja lohtusi illansuussa
Minä palaan mukana pilvien
olen pisara marrassateiden
ja jokaista askeltasi
minä seuraan turvaten
olet ollut paras ystäväni
läpi yhteisten vuosien
Kiitos!
Ilmoita asiaton viesti
Lehmä on sympaattinen eläin.
Pikkupoikana paimensin kylän parikymmentä lehmää aamuisin yhteislaitumelle ja illaksi takaisin navetoihin lypsylle. Matkaa oli suuntaansa pari kilometriä, mutta tunsivat tasan tarkkaan joka ikisen tienhaaran ja risteyksen. Muuta virkaa minulla pienellä nappulalla ei ollut kuin perässä kävely ja veräjien aukaisu.
Ilmoita asiaton viesti
Hieno tarina, Hannu!
Meidänkin lapsuusperheemme lehmät kuljetettiin laitumille – itse olin isosisäni mukana joskus ja katselin, miten Mansikki, Hyöty ja Lekkana juoksivat, utareet heiluen, ruohoniityille ja takaisin kotiin, lypsylle. Lehmä on viisas, mutta aivan liian heikosti arvostettu. Tuotantoeläimiä ei ole osattu kunnioittaa tuntevina eläiminä – vain niistä hyötyminen on ollut merkitsevä. Meillä oli tosiaan Hyöty niminen lehmä, joten toiveajatuskin lienee istutettu nimeensä.
Ilmoita asiaton viesti
Näin lehmien hurjia juoksukilpailuja kun ne siirrettiin uudelle laitumelle, ja siellä sattui kasvamaan tatteja.
Ne kun saivat tattien hajun sieraimiinsa kilpajuoksu oli armoton.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä, lehmät rakastivat ’lehmäntatteja’! Ilmeisesti sieni sisältää mineraaleja, jotka ovat lehmän aineenvaihdunnalle tärkeitä.
Ilmoita asiaton viesti