Lopulta, mikään ei muutu
Rakastaisit tämän aamun
uudeksi
kuin olet syntynyt
kohdusta
kohtuuttomuuteen
hämärästä
outoon aikaan
jossa
kaikki on mahdollista
ja
lopulta
ei mikään
Rakastaisit aikasi
hämmentyneen itsesi
tähän aikaan
jossa mikään ei muutu
jossa kaikki muuttuva on harhaa
ja sinä
itsesi hylännyt
hiljaisuus
Sibeliuksen 4. sinfonia sopii tähän runoon!
Ilmoita asiaton viesti
Osaat kirjoittaa runoja, joista vain tunnelma tulee esille ilman rationaalista ymmärtämystä, mutta sitäkin väkevämmin. Toivottavasti jatkat.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos Juha!
Hienoa saada palautetta. Kannustaa jatkamaan.
Ilmoita asiaton viesti
Hieno runo, Mirjami!
(Tekee silti mieli lausahtaa tuttu filosofinen ajatus: Ainoa pysyvä on muutos.)
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos Anmari!
Totta on, että kaikki muuttuu, mutta, kun muutos on tapahtunut, ihminen on yhä sama!
Laaja kysymys ja sinänsä mielenkiintoinen pohdiskeltava. Otan esimerkiksi tämän korona-ajan, joka on koskettanut kaikkia kansoja: nykyihminen painiskelee edelleen samojen tunteiden (mm. kuolemanpelko) kanssa, kuin alkuihminenkin. Yhdistävä tekijä on virus, joka uhkaa tuhota sekä ihmisen että hänen itselleen luomansa turvan.
Ilmoita asiaton viesti
Aivan, Mirjami.
Muutoksen ja muuttumattomuuden välissä on ihmisen osa.
Henkinen evoluutio myös hyvin mielenkiintoinen asia… Sehän kiihtyy nykyaikana kovin, kun ihmiset tulevat tietoisiksi todellisesta olemuksestaan ja karman armollisesta laista. Olemme valo-olentoja, ja korkeampi rakkaus on vastaus ongelmiimme. Näin uskon. Teoriassa saattaa kuulostaa naiivilta, käytännössä se on hyvin toimiva tie.
En ole vielä muita runojasi lukenut, mutta jo tämän yhden perusteella: sinulla on kirjoittamisen ja runon lahja. Luomisvoimaa sinulle!
Ilmoita asiaton viesti
Hienoa saada palautettasi, Anmari!
Ihmisten toimintaa ja suhdetta luontoon sekä kanssaihmisiin, olen tutkinut vuosia, sekä koulutukseni että työni kautta.
Vuodet ovat opettaneet miten teknologia vie toimintaa eteenpäin, mutta ihmisen kaipuu pysyvyyteen säilyy. Tässä vain yksi näkökulma, jonka olen havainnut.
: : :
Kouluikäisenä kirjoitin ensimmäiset runoni, joita isäni laittoi Warkauden Lehteen.
Sittemmin runoja olen kirjoitellut satunnaisesti, eli mitään isompaa koostetta ei ole.
Kävin 2000 -luvun alkupuolella Kriittisen korkeakoulun kirjoittajalinjan, josta jäi mieleeni lähinnä Helena Sinervon opit runon liikkuvuudesta ’pilvenreunalta keittiönpöydälle’.
Ajatuksenani on tuottaa ensimmäinen kaunokirjallinen teos, johon ainekset on olemassa. Aika näyttää. Kirjoittaminen on kuitenkin minulle harrastus, josta saan iloa.
Ilmoita asiaton viesti