Mandi, 13 v.,3 kk. In Memoriam

Maanantaina 3.8. menimme Mandin kanssa eläinlääkärille.

Lääkäri tutki sydänäänet ja keuhkot, katsoi suuhun. Elinaikaa ehkä n. 3 kk.

Olin jo varaillut eutanasia-aikaa kolme kertaa, mutta perunut.

Mandin päivät olivat väliin hyvinkin toimivia, toiset taas, alavireisiä.

Luopuminen pelotti, vaikka samalla omaatuntoani kolkutti, teenkö oikein, että jatketaan.

Yhteytemme oli niin vahva, että ajatuksenikin hän tunnisti.

Kävimme lenkillä lähialueen puistoissa, vaikka kävelyt eivät enää olleet siinä mielessä kävelyjä, kuten nuorempana.

Hajut löytyivät pusikoista ja nurmelta, mutta siinähän se sitten oli.

Jalat eivät enää nostaneet kehoa ylös, joten toimin nosturina, niin autoon, kuin sohvallekin.

Ruoka Mandille maistui ja suoli toimi. Tosin, viimeisten kuukausien yöt olivat, kuin vauvaperheillä.

Heräsin vinkunaan ja päästin pihalle. Pihalle hän osasi mennä ja palata, vaikka näkö oli jo heikko.

  • * *

Mandini juoksee nyt vihreillä niityillä, joilla ikä ei kahlitse, eikä askel paina.

Ikävä on pohjaton.

Koskaan eivät kyyneleeni ole aiemmin vuotaneet tahattomasti, kuin jätettyäni Mandin kuolemaan.

MirjamiParant1

Kansakoulupohjalta ylioppilaaksi v. 1982. Opintoja avoimessa yliopistossa mm. psykologian cumu ja sosiologian appro. Yliopiston kieliopintoja mm. ranska ja englanti. Kognitiivisen psykoterapian laaja opintokokonaisuus 2015. Paras saavutus: kaksi lasta, neljä lastenlasta. Harrastan kirjoittamista, monisanaisuuden iloa!

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu