Mökki ja järvi keskustelevat

Nyt on se aika, kun mökilliset rientävät sankoin joukoin ’varaventtiililleen’, eli mökilleen.

Talviteloilta purettu mökkipahanen on vihainen ja ilmaisee tunteensa häijyinä hajuina, toimimattomina rööreinä ja piipun juurelta valuneina vesivanoina. Hiiretkin ovat nautiskelleet menneen kesän ruuan rippeitä ja jättäneet hienoja papanavanoja ajan haalistamille hyllyille.

Mökki mököttää.

Aika pitkään tässä on oltu, ihan yksin. Ja, kyllä, pelännytkin olen. Joku sarjaryöstäjä etsi kohdettaan, mutta onneksi minä olin niin hyvässä piilossa, että saatoin taas hengittää.

Eipä taida huoleni mökkiläisiä kiinnostaa, kun heti jo juoksevat saunalle.

Saunan piippu puhaltaa savua silmiini. Ettäs kehtaat. Mutta, kyllähän sinä kehtaat.

Ja uimaan tietenkin. Siinä sitten räpiköivät, kuin kalat kuivalla maalla.

Järven kanssa on tässä aika ajoin käyty keskustelua vapaudesta. Meissä molemmissa kun asuu pieni filosofi.

Talvella järvi oli niin hiljaa, että teki mieli käydä kopauttamassa, mutta mitenkäs tästä lähdet, kun on kiveen muuratut jalat.

Nyt se sitten läiskyttelee ja nostaa harjaansa, vapaudestaan.

Mietinkin, vaihtaisinko sittenkään paikkaani järven kanssa. Tunnen kuitenkin vakautta ja tiedän, että olen myös turva sitä tarvitseville. Mökkiläisille.

Järvi joutuu puolestaan vastaamaan sen sisällä olevista elollisista, joita kaksijalkaiset ryöstävät patoihinsa.

Viime kesänä järvi tunnusti minulle, että ei ehtinyt suojata järven suurinta haukea, jonka kaksijalkaiset onnistuivat saalistamaan, ja jota oli sitten esitelty kaiken maailman kisoissa.

Lohdutukseksesi järvi, mökki toteaa!  Kun näitä aikoja elämme, niin eikö olekin hyvä, että me pysymme, mutta muut, ne lähtevät.

Niin, anteeksi vaan mökki, minä pysyn, Sinun aikasi on rajallinen, järvi vastaa.

Voi ei!

Keskustellaan nyt kuitenkin niin kauan, kuin se meille on mahdollista.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

+2
MirjamiParant1
Sitoutumaton Sipoo

Juuriltani olen pohjois-savolainen, suurperheen keskimmäinen, oikeustaistelijaksi oppinut. En käytä kyynärpää taktiikkaa, vaan kaikissa konfliktitilanteissa, neuvottelua.

Parasta elämässäni ovat lapset ja lastenlapset. Heidän kanssaan aika ei käy pitkäksi.

Hyvää elämää olen elänyt myös isojen ja pienten eläinystävieni kanssa.

Uusin saavutukseni on runokirja 'Aika maalaa ihmisen'.

Isäni lempivirsi 'Yksin en kulje, en hetkeäkään, vierelläin aina mä Jeesuksen nään', sopii hyvin tähän ajankohtaan, kun ulkonaliikkumiskieltoa suunnitellaan. Yksinasuvan on kuljettava yksin, mutta lohtuna on, että vierellä kulkee aina hän, joka ei hylkää!

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu