Myrskyssä lyhdytkin sammuvat

Tuuli, vauras vaeltaja

omaa tietään kulkien

puhaltelee iloiten

turhat lehdet lennättää

paljon vielä

taskuun jää

 

Myrsky katsoo kauempaa

hermostuu ja tuhoaa

puun ja toisenkin

ottaa vielä kolmannenkin

Myrskylle ei mikään riitä

miettii tuuli

mistään ei se kiitä

 

Pimeydessä lyhdyn valo

voima on, turva jalo

tornadoksi myrsky nousi

rantaan yksinäinen vene sousi

hajos kalliolle kappaleiksi

rukous pelastuksesta

jäi sen toivon viimeiseksi

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

+2
MirjamiParant1
Sitoutumaton Sipoo

Tarinankertoja, joka sai lopulta runonsa yksiin kansiin.

Elämä on hieno mahdollisuus oppia, miten ihmiset ennen meitä elivät.

Myös nykyajassa eläminen, on ajan ilmiöiden tunnistamisen lisäksi, jokaisen meidän oman elämämme tiimalasi.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu