Myrskyssä lyhdytkin sammuvat

Tuuli, vauras vaeltaja

omaa tietään kulkien

puhaltelee iloiten

turhat lehdet lennättää

paljon vielä

taskuun jää

 

Myrsky katsoo kauempaa

hermostuu ja tuhoaa

puun ja toisenkin

ottaa vielä kolmannenkin

Myrskylle ei mikään riitä

miettii tuuli

mistään ei se kiitä

 

Pimeydessä lyhdyn valo

voima on, turva jalo

tornadoksi myrsky nousi

rantaan yksinäinen vene sousi

hajos kalliolle kappaleiksi

rukous pelastuksesta

jäi sen toivon viimeiseksi

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

+2
MirjamiParant1
Sitoutumaton Sipoo

Juuriltani olen pohjois-savolainen, suurperheen keskimmäinen, oikeustaistelijaksi oppinut. En käytä kyynärpää taktiikkaa, vaan kaikissa konfliktitilanteissa, neuvottelua.

Parasta elämässäni ovat lapset ja lastenlapset. Heidän kanssaan aika ei käy pitkäksi.

Hyvää elämää olen elänyt myös isojen ja pienten eläinystävieni kanssa.

Uusin saavutukseni on runokirja 'Aika maalaa ihmisen'.

Isäni lempivirsi 'Yksin en kulje, en hetkeäkään, vierelläin aina mä Jeesuksen nään', sopii hyvin tähän ajankohtaan, kun ulkonaliikkumiskieltoa suunnitellaan. Yksinasuvan on kuljettava yksin, mutta lohtuna on, että vierellä kulkee aina hän, joka ei hylkää!

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu