Myrskyssä lyhdytkin sammuvat

Tuuli, vauras vaeltaja

omaa tietään kulkien

puhaltelee iloiten

turhat lehdet lennättää

paljon vielä

taskuun jää

Myrsky katsoo kauempaa

hermostuu ja tuhoaa

puun ja toisenkin

ottaa vielä kolmannenkin

Myrskylle ei mikään riitä

miettii tuuli

mistään ei se kiitä

Pimeydessä lyhdyn valo

voima ompi, turva jalo

tornadoksi myrsky nousi

rantaan yksinäinen vene sousi

hajos kalliolle kappaleiksi

rukous pelastuksesta jäi sen viimeiseksi