Juuriltani olen pohjois-savolainen, suurperheen keskimmäinen, oikeustaistelijaksi oppinut. En käytä kyynärpää taktiikkaa, vaan kaikissa konfliktitilanteissa, neuvottelua.
Parasta elämässäni ovat lapset ja lastenlapset. Heidän kanssaan aika ei käy pitkäksi.
Hyvää elämää olen elänyt myös isojen ja pienten eläinystävieni kanssa.
Uusin saavutukseni on runokirja 'Aika maalaa ihmisen'.
Isäni lempivirsi 'Yksin en kulje, en hetkeäkään, vierelläin aina mä Jeesuksen nään', sopii hyvin tähän ajankohtaan, kun ulkonaliikkumiskieltoa suunnitellaan. Yksinasuvan on kuljettava yksin, mutta lohtuna on, että vierellä kulkee aina hän, joka ei hylkää!
Tässä blogijutussa ei siis poikkeuksellisesti ole kirjoittamisen harjoittamista. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa?
Ilmoita asiaton viesti
Torstaina 10.7. sain viestin, että hieno taiteilija on kuollut. Hänen aikansa tässä ajassa loppui Prinsessa Gracen sairaalassa, Monacossa.
Dimitrillä oli Atelier, Ezen -vuoristokylässä, Monacon rajalla. Hänen omaperäinen tapansa kuvata kasvoja, oli hämmentävä.
Kun Dimitri pyrki aikanaan ranskalaiseen taideyliopistoon, hänet syrjäytettiin, sillä maalaamiaan kuvia ei uskottu hänen tekemikseen.
Sen jälkeen Dimitri kehitti uudenlaisen kuvantamismenettelyn, jolla hän saavutti kansainvälistä menestystä.
Kun viime kesänä kävimme häntä tapaamassa, hän ilahtui ja ihmetteli, olenko edelleen se sama Mirkku, jonka hän oli tavannut nuorena miehenä.
Haimasyöpä vei miehen puolessa vuodessa.
Onnekseen hänen Julia tyttärensä oli läsnä ja auttoi isäänsä vaikeimpien ylitse.
Taistelu on päättynyt!
Ilmoita asiaton viesti