Ranskan matkani – paluu kauneuteen!

Kesti hetken, ennen kuin tajusin, että tyttäreni on järjestämässä Ranskan matkaa perheelleen ja minulle.

Kohteeksi hän oli valinnut Antibesin, josta halusi saada paljon kuvauskohteita opintojaan varten.

Tosin, kauneutensa lumon ohella, Antibesin lähiympäristössä on paikkoja, joihin harvoin tulee menneeksi.

Vuoristokylä, Eze, sijaitsee Monacon rajalla ja tarjoaa vuorineen elämyksiä, joihin tutustuminen on ainutlaatuista.

Niin nytkin. Vuokraamallamme tila-autolla kurvailimme mutkikkaita teitä ja ihailimme maisemia, jotka tuntuivat enemmän kuin todellisilta.

Arkinen Ranska (ancien Nancy) oli aikahistoriassani muuttunut sitten vuosien, jolloin työnsin ensimmäistä lastani rattailla ja kävin aamukahvilla läheisessä kahvilassa. Tilasin espresson ja croissantin, maksoin frangeilla ja nautin ilmapiiristä.

Nyt, boulangeriet ovat automatisoituneet. Käteinen raha käy, mutta pitää sujauttaa tiskin alla olevaan rahastusautomaattiin.

Kahvilat ovat onneksi vielä ositain entisenlaisia ja tarjoilijat kiertävät pöydissä. Joissakin joutuu tilaamaan nettitauluista.

Bonjour madame, kuulin usein.

Ei riitä, että sanotaan vain bonjour tai bonsoir, loppuun on aina lisättävä madame tai monsieur!

Mademoiselle ei ole kohteliasta, vaikka nainen ei olisikaan naimisissa. Lapsille opetetaan, jos unohtavat kohteen – heitä muistutetaan sanomalla, bonjour mon chien!

Matkan opetus oli, että ihmiset ovat kaikkialla samanlaisia – erot ovat yhteiskunnallisissa kulttuureissa!

Opitut tavat, sosiaalisuus ja toiminnallisuus, ovat kulttuuriin sisäistyneitä, joiden ymmärtäminen on tärkeää.

Kun jälleen tepastelin Suomen maaperällä, olin tyytyväinen.

Kauneutta on kaikkialla, vaikka sen arkipäiväistyminen saattaa unohtua.

Meillä ei ole vuoria, ainakaan etelässä, mutta on järviä, upeita puita ja oma kieli, jolla on hienoa kommunikoida.

 

 

 

 

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu