Surun kevät

minulla ei ole niille käyttöä. Ihailen vain kauneuttaan!

Metsän hiljainen katse

painuu maahan

lumesta väsyneet

kuusten latvat

lepäävät hangella

 

Luonto elää aikaansa

selviytyy – ihmisten tie

on erilainen

 

Ihminen ottaa valtaoikeudet

jotka eivät sille kuulu

levittää pelkoa

joka ei ole Jumalasta

 

Kevät katsoo ihmistä

kuin vihollista

aseettomana

 

Aurinko nousee idästä

häikäisee valollaan

yhden ihmisen teot

pimentävät aamuisen taivaan

 

Pimeyden häirikkö

on onnistunut valheillaan

uskottelemaan kansalleen

voittoa – voittoa

niin pimeyden voimat toimivat

 

Tätä kevättä on odotettu

vapautta, pälviä, viserryksiä

unelmia, tuoksuja, aurinkoa

 

Surun kevät saapui idästä

kuin paha uni

joka ei päättynyt heräämiseen

pahuus on valloillaan

 

Aurinko paljastaa pälvet

maan kauneuden

pian on koittava uusi kevät

yhden julman katseen jälkeen

pelko poistuu

 

Näin on tapahtuva

ja näin tapahtuu

pahuus joutuu

katsomaan loppunsa

silmästä silmään

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

+1

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu