Surun syksy

Isä pitää poikansa kättä

joka ei enää nouse tervehdykseen

Pommitusten jäljiltä aurinko

valaisee pimeyden

valaisee tappajan koston kasvot

ja vihan

pommitetun kodin sohvalla

pienokaisen unilelu riekaleina

pihalla puiden lehdet kellastuvat

elävät aikaansa

pelokas koira etsii perhettään

jota ei enää ole