Suven ja runon päivänä muistamme vapauttamme

Lipuu vene järven pintaa

leikitellen laineet keinuttaa

matkalaista tiellä elon

unohdukseen jääköön aika pelon

 

Vapautta kirkuu parvi lokkien

ihminen on yhä paikallaan

kivikkoista tietään kulkien

menneisyyttä kantaa rinnallaan

 

Vaan surun hiljaisesta hämärästä

mieli nousee kirkastuu

paljon jäljellä on elämästä

solmut menneisyyden avautuu

 

Pilvet kevyinä taivaan kannella

niiden muotoja on ilo katsella

Valot varjoineen seuraa toisiansa

vapaudesta laulaa Suomen kansa

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

+2
MirjamiParant1
Sitoutumaton Sipoo

Tarinankertoja, joka sai lopulta runonsa yksiin kansiin.

Elämä on hieno mahdollisuus oppia, miten ihmiset ennen meitä elivät.

Myös nykyajassa eläminen, on ajan ilmiöiden tunnistamisen lisäksi, jokaisen meidän oman elämämme tiimalasi.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu