Sain huonoja uutisia syövästä

Etäpesäkkeitä tullut useita lisää. Maksaan neljä uutta, keuhkoihin yksi, sekä muutama muu muutos jotka ovat epäilyjä etäpesäkkeistä.

Jos leikkauksessa jäljelle jääneestä kasvaimesta löytyy solumutaatio, on olemassa yksi täsmälääke . Jos ei löydy, lääketieteen keinot on käytetty, totesi lääkäri kun tuli huoneeseeni kertomaan CT-kuvauksen tuloksista.

http://yle.fi/uutiset/suomessa_tehty_loyto_mullistaa_kasityksia_syovan_l…

Sama lääkäri joka edellisen CT-kuvauksen jälkeen tuli iloisena huoneeseen ja sanoi jo ovelta, hyviä uutisia.

Nyt hänen ilmeensä oli osaa ottava sanoessaan,  ei ole hyviä uutisia kerrottavana. Ihana lääkäri. Nuori nainen. Pidän kiertelemättömästä suorasta puheesta.

Lääkitykset jotka tähän mennessä lähes kahden vuoden ajan olen saanut, ovat antaneet hyvän lääkevasteen. Syöpä on  pysynyt kurissa.

Nyt todettiin, että lääkkeet ovat menettäneet tehonsa. Suolistosyöpä kykenee vastustamaan niitä.  Niiden käytöstä ei saada enää hyötyä.

Ei ole enää muuta lääkettä, paitsi tuo solumutaation ollessa,  vielä yksi. Se selvitetään leikkauksen tehneeltä kirurgilta, ja varmaankin patologilta joka kasvaimen näytteet on tutkinut.

Olen nyt saanut sen lääkityksen joka on annettu. Ei ole enää muuta.

Kuinka koen sen?  Kaikki jotka ovat lukeneet aihetta käsittelevää blogiani, ovat varmasti huomanneet lievän uhoamisen sairauden kannalta, että se ei minua hetkauta. Lääkärin kertoessa viimeiset uutiset, huomasin kyllä palan nousevan kurkkuuni.  Kerroin lääkärille niinkuin olen kertonut teillekin mottoni: Syöpä voi nujertaa ruumiini, mutta sieluani se ei nujerra. Samaa mieltä olen edelleenkin ja lääkäri piti asennetta hyvänä. Jos joku nyt auttaa on asenne, sanoi lääkäri. 

Hän kertoi nähneensä heikommalla asenteella olevia potilastovereita, ja se vaikuttaa elämän laatuun, sekä pituuteen.

Minua ei tietenkään hylätä hoidossa. Siirryn vain osastohoidosta palliatiiviseen poliklinikka-hoitoon, jossa parantumattomasti sairaita hoidetaan. Lopuksi kai saattohoito, oletan,- jos sinne pääsen. Tilaa on rajoitetusti.

Olen näitä omia päivityksiä sairaudestani tehnyt harvakseltaan ja avoimesti. Edellinen päivitykseni meni jostain syystä ruoka-osioon, joka alkoi naurattamaan huomattuani. Tyhmästä, huolimattomasta päästä kärsii koko Uusi Suomen yhteisö, heh. 

Toivoisin, että viimeistään saattohoidossa kotona, tai laitoksessa voisin vielä kirjoittaa tuntemuksistani jos voimat sen mahdollistavat.

Olen kuitenkin ollut lukevinani, että siellä ollaan koko ajan morfiinipölyssä joka kylläkin lienee vain ennakkoluulo. No, aika sen näyttää.

Henkinen kantti on luja vieläkin. Olen uudet uutiset sisäistänyt, ja olenhan ne osannut aavistaa jo aikaisemminkin, alusta lähtien kun palliatiivisesta sairaudesta on kysymys. Nyt vain odotetaan kehossa tapahtuvia muutoksia, mutta toivotaan, että kesää saisi viettää hyvin.

Positiivista on, että lääkityksen loppuessa, siitä aiheutuneet sivuoireet pohjattomine väsymystuntemuksineen pikkuhiljaa vähenevät. Siihenkin mennee pari-kolme kuukautta.

Ihminen elää aina täyden elämän, riippumatta siitä, minä pituinen se on. Syntymän ja kuoleman väli on aina ihmisen täysi elämä.

Ps. Kyllä minä kommentteja haluan koska ne ovat osa Teidän arvoisat ihmiset mukanaolemista, ja kyllä minäkin sitä kaipaan.