Joulunviettoa viikinkien tapaan

Viime vuonna kirjoitin suomalaisen joulunvieton esihistoriallisista ja kristillisistä juurista, ja palaan nyt ajankohtaiseen aiheeseen toisesta näkökulmasta: vaikka Suomesta ei ole mitään tietoa joulun viettämisestä ennen keskiaikaa, Skandinaviasta on. Tärkein lähde viikinkien joulunvietosta on islantilaisen Snorri Sturlusonin 1200-luvulla kirjoittamaan Heimskringlaan sisältyvä Haakon Hyvän saaga, joka sijoittuu 900-luvun Norjaan.

Haakon Hyvä (n. 920–961) oli Norjan ensimmäisen kuninkaan Harald Kaunotukan poika, joka tutustui kristinuskoon ollessaan Englannin kuninkaan Athelstanin kasvattipoikana. Noustuaan Norjan kuninkaaksi Haakon yritti käännyttää norjalaisia kristinuskoon, heikolla menestyksellä. Kuninkaana Haakon yritti muun muassa kajota maansa jouluperinteisiin, joista saaga tarjoaa kiinnostavia tietoja.

Ensinnäkin saaga kertoo, että ennen Haakonin aikaa jól-juhlaa vietettiin kolmena keskitalvea seuranneena päivänä, siis talvipäivänseisauksen jälkeisinä päivinä. Nykyisessä gregoriaanisessa kalenterissa tämä osuu varsin lähelle nykyistä joulua, joulukuun 21. päivää seuraaville päiville. Saagan kirjoittamisen aikaan käytössä oli kuitenkin juliaaninen kalenteri, jossa talvipäivänseisaus osui 14. joulukuuta tienoille. Joka tapauksessa on varsin luontevaa, että Pohjolan pimeydessä haluttiin juhlia lisääntyvää auringonvaloa. Haakon halusi muuttaa asian ja siirtää myös esikristillisen jólin viettämisen joulukuun 25. päivään, siis reilun kymmenen päivää myöhemmäksi.

Mitä viikinkien esikristilliseen joulunviettoon sitten liittyi? Saagan mukaan jouluna kokoonnuttiin temppeliin uhraamaan eläimiä (etenkin hevosia), joiden verellä vihmottiin temppelin jumalankuvat, seinät ja osallistujat. Uhrieläinten liha keitettiin keitoksi suurissa padoissa, jotka porisivat avotulella temppelin keskellä. Erityisen tärkeä rooli oli hevosen maksalla – niin tärkeä, että kristitty kuningaskin pakotettiin syömään sitä, vaikka yhtenä jouluna Haakon olikin sovitellut ja osallistunut uhriin vain nuuhkaisemalla hevoskeittoa.

Peter Nicolai Arbon maalaus kuningas Haakonista joulupidoissa
(1860). Kuva: Wikimedia Commons.

Toinen tärkeä osa joulua oli oluen juominen. Saagassa kuvataan, miten juhlassa juotiin ensin malja Odinille, ja juomasarvi kiersi koko seurueen. Tämäkin johti kuninkaan ongelmiin, kun hän teki ristinmerkin Odinin sarven päällä. Pitoja järjestänyt jaarli Sigurd selitti kuitenkin neuvokkaasti kuninkaan vain kunnioittaneen jumalia piirtämällä sarven yllä Thorin vasaran kuvan, ja sillä kertaa selitys meni läpi.

Odinin maljan jälkeen juotiin maljat meren jumala Njordille ja hedelmällisyyden jumalatar Freyalle, jotta maahan saataisiin rauha ja jotta sato olisi hyvä. Sitä seurasi toisinaan valojen vannomisen malja, jonka jälkeen juotiin muistomalja kuolleille ystäville.

Oluen juominen jouluna oli niin tärkeää, että jopa kristitty kuningas Haakon sääti lain tavan noudattamiseksi. Laki vaati, että joka talonpojan täytyi panna tynnyri olutta jouluksi ja viettää joulua niin kauan, että viimeinenkin pisara olisi juotu.

Tässä siis perinteikkäät jouluvinkit Haakonin saagan mukaan:

  • Teurasta hevonen tai karjaa ja vihmo kotisi ja perheesi eläinuhrien verellä. Elintarvikekaupoista saa myös naudan verta sellaisenaan.
  • Tarjoile joulupöydässä lihakeittoa ja esimerkiksi hevosen maksaa.
  • Juo mahdollisimman monta juomasarvellista jouluolutta.
Hevosia ja Pyhä Tapani keskiaikaisessa maalauksessa Dädesjön
kirkossa Ruotsissa. Kuva: RAÄ (CC BY 2.5).

 

Ei ole tietoa, miten Suomen alueen rautakautiset asukkaat juhlivat talvipäivänseisausta. Viikingeille tärkeät hevosperinteet levisivät kuitenkin kristillistyneinä Suomeenkin keskiajalla, jolloin Tapaninpäivän vietoon kuului hevosiin liittyviä uskomuksia, lauluja ja Tapanin maljan juominen. Näistä Tapaninpäivään liittyvistä perinteistä voi lukea netistä ilmaiseksi ladattavissa olevasta kirjasta Laulut ja kirjoitukset: Suullinen ja kirjallinen kulttuuri uuden ajan alun Suomessa (SKS 2017). Näillä vinkeillä hyvää joulunaikaa!

Haakon Hyvän saagaan voi tutustua (englanniksi) täällä (joulua käsittelevät luvut 15.–19.).

mullanaltablogi

Raisiolainen arkeologi, keskiajantutkija ja tietokirjailija

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu