Oppikirja 4: Esihistorian sukupuoliroolit
Normal
0
21
false
false
false
FI
JA
X-NONE
/* Style Definitions */
table.MsoNormalTable
{mso-style-name:"Normaali taulukko";
mso-tstyle-rowband-size:0;
mso-tstyle-colband-size:0;
mso-style-noshow:yes;
mso-style-priority:99;
mso-style-parent:"";
mso-padding-alt:0cm 5.4pt 0cm 5.4pt;
mso-para-margin-top:0cm;
mso-para-margin-right:0cm;
mso-para-margin-bottom:8.0pt;
mso-para-margin-left:0cm;
line-height:107%;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:11.0pt;
font-family:"Calibri",sans-serif;
mso-ascii-font-family:Calibri;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-hansi-font-family:Calibri;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;}
Työryhmän kanssa kirjoittamani Suomen esi- ja varhaishistoriaa käsittelevä lukion historian oppikirja Areena 5 oli käsikirjoituksen osalta jo valmis, kun kustantaja perui sen julkaisemisen. Kirja olisi tarjonnut oppikirjoista ajantasaisimman katsauksen Suomen vanhimpaan historiaan ja sen monitieteiseen tutkimukseen. Koska olisi kurjaa jättää hyvä aineisto pöytälaatikkoon, julkaisen kirjoittamani esihistoriaa ja keskiaikaa käsittelevät osuudet Mullan alta -blogissa vapaasti luettaviksi. Tekstit löytyvät tunnisteella #opetusmateriaali, ja tekijä (Ilari Aalto) mainiten niitä saa käyttää vapaasti opetuskäyttöön.
Osa 4. Näkökulma: Esihistorian sukupuoliroolit
Arkeologiset löydöt
tarjoavat harvoin selkeää kuvaa esineiden käyttäjistä tai eri sukupuolten
työnjaosta. Silti esihistorian esityksissä on usein vakiintuneita
sukupuolirooleja: esihistoria esitetään ydinperheiden historiana, jossa naisilla ja miehillä oli selvästi sukupuolittuneet työtehtävät. Esimerkiksi
kivikauden naiset esitetään usein huolehtimassa lapsista, laittamassa ruokaa ja
tekemässä kodin piiriin kuuluneita töitä, kuten parkitsemassa nahkaa ja
tekemässä saviastioita, kun taas miehet kuvataan aktiivisessa roolissa
metsästämässä ja valmistamassa kivityökaluja. Mielikuva on tuttu, mutta perustuuko se todellisuuteen?
![]() |
Kivikaudella Astuvansalmen kalliomaalausalueelle on maalattu naista esittävä hahmo, jota on kutsuttu "Astuvan Artemikseksi", koska hahmo on haluttu nähdä jousta pitelevänä metsän haltijana. Selvästi naiseksi tunnistettavien hahmojen kuvaaminen kalliomaalauksissa on harvinaista, mutta onko metsästävä nainen niin epätavallinen näky, että kuvan voi selittää vain henkiolennoksi? Kuva: Pekka Kivikäs, CC BY-ND 4.0. |
Menneisyyden
sukupuoliroolit saattoivat kyllä olla hyvinkin selvärajaisia, mutta ne
eivät aina olleet sellaisia kuin kuvittelemme, ja tosiasiassa yllä esitetyt mielikuvat kertovat enemmän 1900-luvun tutkijoiden ja esihistorian
tulkitsijoiden omasta arvomaailmasta kuin menneisyyden ihmisten yhteisöistä. Yksi hyvä esimerkki nykypäivän ohjaamista tulkinnoista ovat kivikautiset kalliomaalaukset: Suomen maalauskallioissa on vain kaksi selvästi naiseksi tunnistettua hahmoa, joista toinen, jousimaista esinettä pitelevä hahmo on kuvattu Astuvansalmen kalliomaalauskenttään. Naishahmo on
haluttu tulkita henkiolennoksi sen sijaan, että kyseessä olisi
todellista,
metsästävää naista esittävä kuva. Olisiko kuva tulkittu henkiolennoksi, jos se esittäisi miestä? Tosiasiassa emme voi tietää maalaajan tarkoitusta, mutta joka tapauksessa naismetsästäjät olivat kivikauden todellisuutta, sillä pienissä yhteisöissä on välttämätöntä, että kaikki osallistuvat ravinnon
hankkimiseen sukupuolesta
riippumatta. Yleisesityksissä, kuten oppikirjoissa, kalliomaalausten maalaajatkin esitetään poikkeuksetta miehinä, vaikka tästäkään emme tietenkään voi tietää mitään.
Yhteisöjen käyttäytymistä on vaikea tutkia vain aineellisten jäänteiden perusteella, mutta arkeologeilla on käytettävissä erilaisia johtolankoja. Esimerkiksi eurooppalaisessa ihmisluuaineistossa on havaittu, että kivikauden yhteisöissä vaihtelu naisten ja miesten lihaksissa oli hyvin pientä, mutta ero korostui pronssikaudelta alkaen. Ilmeisesti maanviljelyksen vakiintuminen on ollut isossa osassa sukupuolten välisen työnjaon eriytymisessä, kun kyntämisestä ja muista raskaista kotitaloustöistä on tullut enemmän miesten alaa.
Ihmisluiden tutkiminen paljastaa usein tutkijoiden ennakkokäsitysten olleen virheellisiä. Esimerkiksi pronssikautisia suuria hautaröykkiöitä on usein
pidetty miespuolisille mahtipäälliköille kuuluvina, mutta röykkiöistä tutkitut
luut ovatkin saattaneet miesten lisäksi kuulua myös naiselle tai lapselle. Koska vainajien luut
säilyvät Suomen maaperässä huonosti, esihistoriallisten vainajien sukupuoli
tulkitaan usein hauta-antimien perusteella. Esimerkiksi rautakautisissa
haudoissa aseita pidetään miesten hautoihin ja koruja sekä erilaisia
kotitaloustyökaluja naisten hautoihin kuuluvina. Vaikka vainajan kanssa hautaan laitetut esineet paljastavat sukupuolen melko luotettavasti, ihmisluiden luonnontieteelliset tutkimukset paljastavat joskus odottamattomia tuloksia. Erityisesti muinais-DNA:n tutkimus on kehittynyt valtavasti 2000-luvulla, ja uusilla menetelmällä saadaan tietoa, josta ei aiemmin osattu edes haaveilla.
Esihistoriallisissa
yhteisöissä on ollut myös ihmisiä, jotka uhmaavat luokitteluja. Hattulan Suontaasta kaivettiin vuonna 1968 myöhäisrautakautinen
ruumishauta, jonka naisen vaatteisiin puettu vainaja oli haudattu miekan
kanssa. Kun vainajan muinais-DNA analysoitiin vuonna 2021, selvisi, että vainaja olikin biologinen mies, jolla oli ylimääräinen sukupuolikromosomi X, eli vainajalla oli poikkeuksellinen kromosomiyhdistelmä XXY. Tämä on voinut vaikuttaa yksilön
olemukseen ja hänellä on voinut olla sekä miehisiä että naisellisia piirteitä. Vainajaa on
selvästi arvostettu, koska hänet on haudattu untuvatyynylle, ja miekka on ollut
kallisarvoinen hautalahja. Yksilön identiteetistä tai asemasta yhteisössä ei voi sanoa mitään varmaa, mutta miesten pukeminen naisten vaatteisiin on hautalöydöissä hyvin harvinaista, ja löytö osoittaakin, että esihistorian yhteisöjen sukupuoliroolit saattoivat olla joustavia.
![]() |
Hattulan Suontaan Vesitorninmäeltä löytyi vesiputken kaivamisen yhteydessä vuonna 1968 komea miekka, jonka huomattiin liittyvän naisen vaatteissa haudattuun myöhäisrautakautiseen vainajaan. Tarkemmissa tutkimuksissa selvisi, että vainajalla oli haudassa toinen miekka, ja tämä hienompi miekka oli kaivettu haudan kohdalle myöhemmin, kenties uhrina vainajalle. Hauta tunnettiin jo aiemmin kansainvälisesti poikkeuksellisena naissoturin hautana. Miksi arvelet, että kansainvälinen media oli haudasta vielä kiinnostuneempi, kun vainaja paljastuikin biologisesti poikkeavaksi mieheksi? Entä miksi tutkimustulos herätti yleisössä voimakkaita tunnereaktioita puolesta ja vastaan? Kuva: Museovirasto, CC BY 4.0. |
Joskus nykypäivän ihmisten on vaikea hyväksyä sitä, ettei menneisyys ollut sellainen kuin olisimme halunneet sen olevan. Kun Ruotsista viikinkiaikaisesta Birkan kaupungista jo 1800-luvulla löytynyt soturivainaja analysoitiin uudelleen 2010-luvulla, selvisi, että vainaja olikin nainen. Luiden naiselliset piirteet oli huomattu jo aiemmin, mutta ne oli sivuutettu tutkimuksessa, koska aseiden ja sotahevosten kanssa haudattu nainen ei vastannut tutkijoiden mielikuvia. Kun vainajan sukupuoli vahvistettiin muinais-DNA-tutkimuksilla, erityisesti Yhdysvaltojen äärioikeistoryhmät raivostuivat asiasta, koska naissoturi ei sopinut heidän käsitykseensä viikinkiajasta. Suontaan XXY-vainaja herätti vihaa samoissa piireissä ja tutkijoita syytettiin ideologisten päämäärien edistämisestä. Suontaan tapauksessa äärioikeistolaiset piirit olisivat mieluummin nähneet miekan kanssa haudatun vainajan naissoturina kuin arvostetussa asemassa olleena, mahdollisesti ei-binäärisenä henkilönä.
Yhteenvetona menneisyyden sukupuolirooleista voidaan arkeologisten löytöjen perusteella tietää melko vähän, minkä takia yleisesitysten yksinkertaistettuihin, aktiivisten miesten ja passiivisten naisten hallitsemiin tulkintoihin on hyvä suhtautua kriittisesti. Menneisyyden yhteisöihin on kuulunut paljon erilaisia, joskus tiukkoja ja joskus joustavia sukupuolirooleja. Tärkeintä on tiedostaa, että menneisyyden sukupuoliroolit ovat olleet kirjavia, ja että muinaisiin yhteisöihin on kuulunut myös ihmisiä, jotka eivät vastaa nykypäivän tutkijoiden ennakko-oletuksia.
EDIT 31.1.2022: Teksti on herättänyt paljon kiinnostavaa ja kriittistäkin keskustelua, joten pidensin sitä hieman, muutin kuvatekstistä sanan ”intersukupuolinen” sanaksi ”biologisesti poikkeava mies” ja lisäsin loppuyhteenvedon kirkastamaan tekstin sisältöä. Oppikirjan näkökulmatekstit ovat lyhyempiä tekstejä, joiden ei ole tarkoitus olla kattavia kokonaisesityksiä, vaan ne tarkentavat jotakin varsinaisen luvun teemaa.
XXY-kromosomiston omaava mies on mies, jolla on Klinefelterin oireyhtymä. Mistään intersukupuolisuudesta ei ole kysymys. Alla infoa:
Tietoa potilaalle: Klinefelter-oireyhtymä (47XXY-mies)
Lääkärikirja Duodecim
lastenendokrinologian dosentti Marja-Terttu Saha
27.9.2022
Keskeistä
47XXY-miehillä on ylimääräinen X-kromosomi.
Ylimääräinen X-kromosomi voidaan todeta vain kromosomiviljelyn avulla.
47XXY-oireyhtymä ei välttämättä aiheuta mitään sellaisia oireita, jotka aiheuttaisivat kromosomitutkimuksen tarpeen.
Yleistä
Klinefelter-oireyhtymässä poikalapsella on ylimääräinen X-kromosomi. Normaalisti miehillä on yksi X-kromosomi, mutta Klinefelter-oireyhtymässä niitä on kaksi. Tällainen kromosomivirhe kuvataan löytyvän jopa yhdellä viidestäsadasta–tuhannesta vastasyntyneestä poikalapsesta. Osa heistä kasvaa aikuisiksi ilman, että missään vaiheessa ilmaantuu syytä tutkia kromosomeja, eli näiden miesten normaalia elämää ei ylimääräinen kromosomi häiritse millään tavalla. Joidenkin nuorten kohdalla kromosomitutkimus tulee kuitenkin aiheelliseksi, kun murrosikäkehityksen aikana kiinnitetään huomiota kivesten pieneen kokoon, suurentuneisiin rintarauhasiin tai laboratoriotutkimuksissa todettuun siittiötuotannon häiriöön sopiviin löydöksiin.
Toteaminen
Syytä siihen, että pojalla on ylimääräinen X-kromosomi, ei tunneta. Oireyhtymä ei ole perinnöllinen. XXY-diagnoosiin tarvitaan aina verinäyte, josta tehdään kromosomiviljely. Jos raskauden aikana on tehty lapsivesitutkimus, tiedetään XXY-löydöksestä jo lapsen syntyessä, ja se vahvistetaan lapsesta otetulla verinäytteellä.
Klinefelterin oireyhtymän oireet
Kasvu ja murrosikä
Vauvaiässä XXY-pojat eivät eroa ikätovereistaan. Kävelemään oppiminen ja puheenkehitys voivat kuitenkin olla jonkin verran viivästyneitä. Kouluikäisillä saattaa olla lukemiseen ja kirjoittamiseen liittyviä oppimisvaikeuksia. XXY-poikia on kuvattu ujoiksi ja hiljaisiksi, ja he pyrkivät tekemään yhteistyötä opettajiensa kanssa. Liiallinen hiljaisuus ja vetäytyminen omiin oloihin saatetaan helposti tulkita laiskuudeksi, mikäli lapsen mahdollisia kielellisiä ongelmia ei havaita eikä osata tukea hänen oppimistaan.
XXY-poikien murrosikäkehitys käynnistyy yleensä normaaliin tapaan. Kivekset kuitenkin jäävät pieniksi ja rintarauhasten kasvua esiintyy hiukan enemmän kuin ikätovereilla. Mikäli murrosikäkehitys ei käynnisty tai etene normaalisti, käynnistetään testosteronihoito. Vaste hormonikorvaushoitoon on yksilöllinen, jotkut hyötyvät hoidosta enemmän kuin toiset.
Aikuisuus
Monet XXY-miehet, varsinkin ne, jotka käyttävät testosteronikorvaushoitoa, ovat sitä mieltä, että he elävät normaalia aikuisen miehen elämää. Monet kokevat aktiivisuutensa työelämässä lisääntyneen testosteronihoidon aikana ja ihmissuhteet sujuvat aikaisempaa paremmin. Itse asiassa ehkä ainoa ero muihin miehiin on se, että XXY-mies on useammin naimaton.
Suurin osa XXY-miehistä on hedelmättömiä, eli häiriintyneen siittiöiden tuotannon vuoksi he eivät voi saada omia lapsia. Ilman siemennestetutkimusta on kuitenkin mahdoton varmuudella arvioida hedelmöityskykyä.
Aikuisilla XXY-miehillä on hieman tavanomaista suurempi taipumus autoimmuunisairauksiin, esimerkiksi insuliininpuutosdiabetekseen ja kilpirauhasen vajaatoimintaan. Osteoporoosiriski saattaa vanhemmiten lisääntyä, mikäli testosteronikorvaushoitoa ei käytetä. XXY ei ole este asepalvelukselle.
Hoito
XXY-miesten kivesten kyky tuottaa testosteronihormonia on normaalia heikompi. Jotkut pojat tarvitsevat testosteronihoitoa jo murrosiässä, toisinaan hormonihoito aloitetaan vasta aikuisena. Murrosikäisten hoito toteutetaan useimmiten kerran kuussa lihakseen pistettävällä valmisteella. Aikuisille on tarjolla myös iholle siveltävä tai laastarityyppinen valmiste. Aikuisten hormonihoidossa voidaan vaihtoehtoisesti käyttää pitkävaikutteisia, noin kolmen kuukauden välein lihakseen pistettäviä valmisteita.
Kirjallisuutta
Suomen Lastenendokrinologiyhdistyksen potilasohje.
Aaltonen K. Klinefelterin oireyhtymä.Lääkärintietokannat/ Lääkärinkäsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 10.5.2022
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos seikkaperäisestä kommentista! Käytin intersukupuolisuutta laveassa merkityksessä (henkilöllä on sekä miehen että naisen sukupuolisia ominaisuuksia), mutta koska emme Suontaan vainajan kohdalla voi tietää, onko ylimääräinen kromosomi aiheuttanut henkilöllä näkyviä piirteitä, sanan käyttö voi olla harhaanjohtavaa. Korjasin nyt tekstiä, ja muutin sanan ”intersukupuolinen” tilalle ”biologisesti poikkeava mies”.
Ilmoita asiaton viesti
Saako alkuperäisestä kuvasta paremmin selvää millä perusteella hahmo on tunnistettu naiseksi? Tämän kuvan perusteella etupuolella oleva kolmio voisi olla joku esine, ei mikään naisen rinta.
Ilmoita asiaton viesti
Valokuvaaja Ismo Luukkosen upeilla kalliomaalaussivuilla on hyviä, punavärin osalta vahvistettuja kuvia, joista tämäkin maalausaihe näkyy selkeämmin: http://www.ismoluukkonen.net/kalliotaide/suomi/index.html
Naishahmo löytyy valitsemalla vasemmasta paneelista ”Astuvansalmi”. Kuva on F-ryhmän kohdalla hieman sivun puolivälin alapuolella.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos, tuosta kuva hahmottuu minulle ihan eri tavalla. Epäilemättä nainen edestäpäin kuvattuna.
Ilmoita asiaton viesti
Nyt näen tässäkin julkaistun kuvan oikein.
Juttusi on erittäin kiinnostava.
Ilmoita asiaton viesti
Oletusarvo on laiskalle ihmiselle odotettavaa, eihän arki voisi pyöriä, jos kyseenalaistaisi kaiken jatkuvasti. Vasta viimevuosina kiinnostus luonnontieteissä on myös saanut tuulta alleen arkeologiassa, jonka vuoksi ymmärretään omien ennakkokäsitysten vaikutus menneisyyden tulkintaan.
Selkeys tuo turvallisuudentunnetta, mutta tuskin vastaa todellisuutta, siksi oletusarvot sotkevat helposti tutkimista.
Ilmoita asiaton viesti