Sata vuotta Tutankhamonin haudan löytymisestä

Tänään, 4. marraskuuta, tulee kuluneeksi tasan sata vuotta yhdestä arkeologian historian suurimmasta löydöstä, farao Tutankhamonin haudan paljastumisesta Kuninkaiden laaksossa Egyptissä. Englantilainen kuvataiteilija ja egyptologi Howard Carter oli vakuuttunut haudan olemassaolosta, ja hän oli etsinyt sitä vuodesta 1914 alkaen rahoittajansa lordi Carnarvonin avustamana. 

Tutankhamon syleilee tuonpuoleisen jumala Osirista hautakammion maalauksessa. Wikimedia Commons/ Public Domain.

Vaikka hautalöytö tuli tekemään Carterin kuuluisaksi, marraskuun neljäntenä päivänä vuonna 1922 hän ei vielä löytänyt kultaa ja kimallusta. Tarkalleen ottaen hän ei itse löytänyt mitään, vaan hänen saapuessaan työmaalle siellä vallitsi odottava hiljaisuus. Paikalliset työmiehet olivat jo aiemmin samana aamuna kaivaneet esiin kallioon hakatun portaan. Carter tuskin malttoi pidätellä innostustaan ottaessaan valokuvan löydöstä:

Jännittävän löydön alku todennäköisesti Howard Carterin kuvaamana 4.11.1922. Wikimedia Commons/Public Domain.

Portaita kaivettiin esiin toinen, kolmas… Ne jatkuivat kuudentoista portaan verran sisään kallioon portille, joka oli muurattu kiinni laastilla ja kivillä. Sinetöidyn portin pintaan lyödyt leimat vahvistivat tutkijoille, että kyseessä oli todella Tutankhamonin hauta, tai ainakin häneen liittyvä kammio. Riemuun sekoittui kuitenkin myös pettymystä, koska portista näki, että hautaan oli murtauduttu muinaisen Egyptin aikana.

Harry Burton kuvasi kokonaisuudessaan esiin kaivetut portaat. Wikimedia Commons/ Public Domain.

Kesti marraskuun loppuun, ennen kuin Carter saattoi juhlallisesti avata sinetöidyn oven ja lausua kuolemattoman vastauksensa, kun lordi Carnarvon kysyi näkikö hän mitään haudan oveen nakuttamastaan reiästä: "Kyllä, ihmeellisiä asioita," oli kaikki, mitä Carter saattoi sanoa kullan kimaltaessa vastaan haudan pimeydestä. Tästä hetkestä kesti vielä helmikuulle 1923 asti, ennen kuin tutkimusryhmä pääsi avaamaan varsinaisen hautakammion ja varmistui, että farao todella edelleen lepäsi haudassaan.

Kuva: Harry Burton. Wikimedia Commons/Public Domain.

Howard Carter (vas.) ja lordi Carnarvon avaamassa ovea hautakammioon. Kuva: Harry Burton. Wikimedia Commons/ Public Domain.

Arkeologit eivät metsästä aarteita, vaan tietoa menneisyydestä. Juuri Tutankhamonin haudasta löytyneet kultaesineet aiheuttivat kuitenkin ennennäkemättömän mediahypetyksen arkeologisen löydön ympärillä, ja vielä sata vuotta myöhemminkin Tutankhamonin haudan perintö vaikuttaa vahvasti arkeologiaan liitetyissä mielikuvissa.

Halusin muistaa tätä arkeologian historian merkkipaalua siksi, että Carterin tiimin tutkimuksilla ja hautalöydöllä on ollut ratkaiseva vaikutus siihen, että itse lähdin arkeologiksi. Olin neljän vuoden ikäinen, kun isäni poimi iltalukemiseksi kirjahyllystä egyptologi Christiane Desroches-Noblecourtin kirjan Tutankhamon: Faaraon elämä ja kuolema (Uusi kirjakerho 1976). Olin aivan myyty: haudasta kuunnellessa tajusin ensimmäistä kertaa, että maailmassa on tuhansia vuosia vanhoja, vielä löytymättömiä arkeologisia jälkiä, joiden avulla voidaan saada tietoa kauan ennen meitä eläneistä ihmisistä. Silloin päätin, että haluan isona arkeologiksi.

Wikimedia Commons/Jon Bodsworth.

Olen tavattoman kiitollinen vanhemmilleni pienen pojan intohimon ruokkimisesta. Isäni oli luvannut, että jos olen vielä teini-ikäisenä kiinnostunut egyptologiasta, teemme yhdessä matkan Egyptiin, ja ollessani 14-vuotias tämä todella toteutui. Matkan tärkein hetki oli tietysti laskeutua ruuhkaiseen ja tukalan kuumaan Kuninkaiden laakson hautaan KV62, jossa nuori farao vielä silloin makasi sarkofagissaan. Nyttemmin Tutankhamonin muumio on siirretty esille haudassa olevaan lasikaappiin, ja ilmassa on suunnitelmia siirtää farao kollegoidensa seuraan Kairon uuteen egyptologiseen museoon. 

Vaikka hautaan edettiin liukuhihnataktiikalla, olin onneni kukkuloilla kun sain nähdä Tutankhamonin sarkofagin ja ehdin tavata haudan seinän hieroglyfitekstejä, ennen kuin aseistettu vartija käski jatkamaan matkaa. Mikään haudan ulkoisissa puitteissa ei ole erityisen vaikuttavaa verrattuna muihin Kuninkaiden laakson faraohautoihin, mutta minulle se oli pyhiinvaellus paikkaan, josta oma intohimoni oli syttynyt.

Tuleva arkeologi intohimon lähteillä. Kuva: Terho Aalto.

Desroches-Noblecourtin kirjan jälkeen uutta suomeksi ilmestynyttä esitystä Tutankhamonista on saatu odotella, mutta se odotus on päättynyt, sillä arkeologi Minna Silveriltä on juuri parahiksi juhlistamaan löydön satavuotisjuhlaa ilmestynyt kirja Tutankhamonin salaisuudet: Arkeologinen matka muinaiseen Egyptiin (Gaudeamus 2022). En ole vielä ehtinyt perehtyä kirjaan lehteilyä enempää, mutta se vaikuttaa näkökulmiltaan monipuoliselta ja hyvin ajantasaiselta. Jos kirjan lisäksi haluaa harrastaa Tutankhamon-fiilistelyä, suosittelen tutustumaan Griffith-instituutin sivuilta löytyvään Harry Burtonin kuvakokoelmaan Tutankhamonin haudan kaivauksista.