Mestareiden jäljissä

Olen viimeaikoina pohtinut opetusjärjestelmän kehittymistä. Sitä, kuinka ennen tietotaito siirtyi isältä pojalle tai mestarilta oppijalle. Ajansaatossa elämä jatkui eteenpäin ja tuli puhetta siitä, kuinka paljon hyötyä on yhdenmukaisesta oppijärjestelmästä. On varmasti ollut paljon keskusteluja metodeista, jotka ovat olleet ehkä vieroksuttavia. Pääosin kysymyksessä on ollut varmaan pyrkimys parhaaseen mahdolliseen yleissivistämiseen. Tämän lisäksi on koulutettava elämäntaitoa ja pidemmälle edistyneenä erikoistumista.

Tulemme siis tilanteeseen, että opetusjärjestelmä on kehitetty. Opetusjärjestelmää kehittäessä olemme varmasti polkeneet jalkoihin monien mestareiden teitä, jotka olisivat halunneet osallistua opetusjärjestelmän kehittämiseen. Näin ainakin voi kuvitella, että opetusjärjestelmään on monta mielipidettä. Tästä syntyykin ajatus, että opetusjärjestelmän tärkeimpiä asioita on itse tiedon lisäksi oppimaan oppiminen. On sitten missä hyvänsä, voi hyödyntää taitoa, jonka on oppinut oppijärjestelmässä.

Lyhyen kirjoitelman tässä vaiheessa otan huomioon, että kehittyneestä oppijärjestelmästä on syntynyt myös kunnian ja kilvoittelun tie. Kuka on saanut parhailta opettajilta, parhaat arvosanat ja pääsevät näillä arvosanoilla parhaisiin mahdollisiin tehtäviin.

Kunnioittaakseni mestareita on otettava huomioon, että yhteiskunnassa ei kannata välttämättä arvostella koulutus arvosanoja yli sen, mikä on työn jälki. Oleellista koulutuksessakin on se, että pystyt laajalta osaamispohjaltasi tuomaan yhteiskuntaan näkyviin tekoja ja työtuloksia, jotka toimivat. Sama tehtävä on mestareiden jäljissä kulkevilla. On vaikeaa sanoa, kenen osaamispohja on laajempi ja mikä on se kokonainen tietotaito, jonka pohjalta kukin tekee töitään. Sitä mitä pystymme arvioimaan, on itse yhteiskuntaan syntyneen työn näkyvä jälki.

0
OnniKorkeaniemi
Sitoutumaton Halsua

Hullua olla sanomatta itseään hulluksi.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu