Honkainen huone, petäjäinen pesä

Bomban talo Nurmeksessa

 

Rakennukset herättävät yleensä mielipiteitä laidasta laitaan. Toinen tykkää, toinen ei. Suomalaiseen arkkitehtuuriin sisältyy paljon helmiä. Viime vuonna avattu Helsingin keskustakirjasto Oodi on herättänyt ihailua ympäri maailman ja muutamaa vuotta aiemmin avattu Helsingin yliopiston pääkirjasto Kaisa-talossa on saanut useita positiivisia huomionosoituksia arkkitehtuuristaan. Suomeen mahtuu kuitenkin myös laaja joukko julkisia ja yksityisiä rakennuksia, jotka ovat ainakin allekirjoittaneen silmään kovin ankeita. Kaavoitetut omakotitaloalueet lähes identtisine rakennuksineen ovat minun silmiini hieman puuduttavaa katsottavaa.

Olen ehkä hieman puolueellinen tässä asiassa, mutta jostain syystä karjalainen rakennusperinne miellyttää silmää. Mitä on sitten karjalainen rakennusperinne? Itäkarjalainen puuarkkitehtuuri nousi erityisen huomion kohteeksi 1800-luvun lopulla. Sen parhaat esimerkit löytyivät Venäjän puolelta rajaa, Vienasta ja Aunuksesta, mihin taiteilijat ja arkkitehdit ryhtyivät tekemään kansatieteellisiä matkoja. On hieman nurinkurista, että tätä alkuperältään venäläistä rakennustapaa pidettiin tuolloin alkuperäisenä suomalaisena kansantaiteena. Sitähän se ei itse asiassa ollut.

Kuitenkin yksi tällaisen matkan seurauksena syntynyt teos on Yrjö Blomstedtin ja Victor Sucksdorffin vuosina 1900 – 1901 julkaisema ”Karjalaisia rakennuksia ja koristemuotoja keskisestä Venäjän Karjalasta”. Kyseisen kirjan mukaan karjalaiseen taloon saattoi kuulua sellaisia huoneita, kuten pertti, sintso, tanhut ja saraja. Tutummilla termeillä näitä huoneita voidaan kutsua pirtiksi tai tuvaksi, eteiseksi, karjan asunnoksi ja vajaksi. Arvokkain näistä huoneista oli pirtti eli pertij. Kooltaan tämä pirtti, kuten koko talokin, vaihteli riippuen olosuhteista ja varallisuudesta. Köyhällä se saattoi olla Blomstedtin ja Sucksdorffin mukaan ”kurja, pieni pöksä-pahanen”, kun taas rajaseuduilla ja Itä-Suomessa on ollut hyvinkin suuria sukutupia, joissa kokonaiset suvut saattoivat asua. Esimerkiksi 1870-luvulla Rautjärvellä Marttisissa kerrotaan asuneen 70 henkeä samassa pirtissä ja niin ikään Rautjärvellä Niska-Pietilässä pirtin väestö hajosi isossa jaossa 12 eri talokuntaan. Ulkomuodoltaan karjalaiset talot olivat usein kaksikerroksisia, harjakattoisia rakennuksia, joissa oli runsaasti koristeluja ikkunoita ympäröivissä laudoissa sekä katossa. Katon koristeellisimpia kohtia olivat otsa- eli tuulilaudat tai Karjalan kielellä ”potsaralauvat”.

Kovin vähän on tällaisia karjalaistyylisiä taloja enää tallella Suomen puolella. Bomban talolla Nurmeksessa on tullut käytyä useamman kerran. Bomban talo on kopio vuonna 1855 Jegor Bombin rakennuttamasta talosta Venäjän Karjalan Suojärvellä. Se on rakennettu suurista ja pyöreistä tasapaksuisista hirsistä pitkin sulkanurkin ilman, että rakentamisessa olisi käytetty mitään rautaisia osia. Nykyinen vuonna 1978 valmistunut Bomban talo on sen esikuvaansa hieman suurempi, mutta malliltaan kuitenkin sama. Joitakin vastaavia taloja on myös muualla ja lisäksi itäkarjalaisen arkkitehtuurin piirteitä ja ornamentiikkaa on käytetty pienemmissä määrin yksittäisissä rakennuskohteissa. Tällaisia ovat esimerkiksi Lars Sonckin suunnittelema Pirttiniemi Kuopion lähellä ja Birger Federleyn suunnittelema huvila Tirkkolassa Näsijärven rannalla.

Jos joskus vielä rakennan tai rakennutan itselleni uuden talon, niin olisikos hienoa rakentaa oma karjalaistalo? Olisi kyllä! Eikä pirtiksi mitään ”pöksä-pahasta”, vaan kunnon sukutupa (ilman sitä sukua…). Se olisi jotain persoonallisempaa kaikkien näiden älvsbyiden ja kastellien rinnalla. Ja saisi ne sukulaisetkin siellä vierailulla käydä.

”Terve, terve tultuasi,

tänne pienehen tupahan

matalaisehen majahan,

honkaisehen huonehesen

petäjäisehen pesähän!”

(Kalevala)

 

Lähteet:

Blomstedt, Yrjö & Sucksdorff, Victor, 1901. Karjalaisia rakennuksia ja koristemuotoja. Osakeyhtiö F Tilgmannin kirja- ja kivipaino, Helsinki.

Standertskjöld, Elina. Rakennusperintö – 1900-luvun suomalaisen arkkitehtuurin tyylit, osa I

https://www.visitkarelia.fi/fi/Kohteet/Nurmes/Bomban-alue

ornouti

Minulle karjalaisuus edustaa historiaa, kieltä ja kulttuuria, mutta myös karjalaista käsityöperinnettä, ruokaa ja matkustelua. Näitä asioita haluan tutkia itsekseni ja näistä asioista haluan kirjoittaa. Työskentelen julkishallinnossa ja vapaa-aikana puuhastelen Karjalaan liittyvän yhdistystoiminnan parissa, mm. Lohjan Karjalaseurassa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu