Karjalanpiirakan arvoitus

Karjalanpiirakka – tuo karjalaisuuden symboli, EU:n nimisuojan saanut herkku, piiroa, kalitta ja šipanniekku. Millä ansioilla se on saavuttanut asemansa koko Suomen herkkuna, kun ottaa huomioon, että karjalainen ruokakulttuuri pitää sisällään jos jonkinlaista piirakkaa? On aika ryhtyä selvittämään karjalanpiirakan arvoitusta.

Piirakoiden ajalliseksi taustarajaksi voidaan asettaa keskiaika, vaikka tarkkaa aikaa ei pystytä määrittämään. Näin voidaan kuitenkin arvioida sen perusteella, että piirakoiden valmistamiseen tarvittava leivinuunin edeltäjä kotiutui Karjalaan varhaiskeskiaikana. Ensimmäinen varsinainen maininta piirakoista löytyy asiakirjoista vuodelta 1686.

Piirakoiden valmistus voidaan Jaakko Kolmosen (1987) mukaan jakaa kahteen pääalueeseen eli Laatokan Karjalaan sekä Kannakseen ja siihen liittyvään Etelä-Karjalaan. Alueet ovat osittain päällekkäiset. Laatokan Karjalan alueelle olivat ominaisia mm. soikea karjalanpiirakka sekä Raja-Karjalaan kuuluvat sultsinat, tsupukat ja keitinpiiraat. Kannaksen ja Etelä-Karjalan alueelle olivat puolestaan ominaisia mm. ryynitäytteiset umpipiirakat sekä pyöreät ja avoimet perunatäytteiset kakkarat. Piirakat levisivät muualle Suomeen laajemmin vasta sotien ja evakoiden myötä, mutta niitä valmistettiin jo tätä ennen eli 1900-luvun alkuvuosikymmeninä suurimmissa kaupungeissa.

Testaan kolmea lajiketta: perinteistä karjalanpiirakkaa, sulhaspiirakkaa ja kukkosta. Perinteisen karjalanpiirakan tekemisprosessi lienee melko tuttu niillekin, jotka eivät ole koskaan itse kyseistä leipomusta tehneet. Riisipuuron valmistus edellisenä iltana, puuro palaa hieman pohjaan. Seuraavana aamuna miehen ja pojan hätistely ulos, jonka jälkeen alkaa kuoritaikinan valmistus, aineksina vesi, suola sekä ruis- ja vehnäjauho. Anteeksi annettakoon syntini, mutta kaivan varmuuden vuoksi esille myös pastakoneen pohjien tekoa varten, jos kaulitseminen käy ylivoimaiseksi. Riisipuuroa kaulittujen pohjien päälle ja uuniin. Ikkunat ja ovet auki sitä odotellessa, että ylivireät palohälyttimet huutavat jälleen kohta kuin viimeistä päivää uunin hohkaessa kuumana. Kypsien piirakoiden voitelu ja seuraavaa peltiä uuniin.

Toisena lajikkeena kukkoset eli pyöröset, niin kuin olen niitä itse tottunut kutsumaan. Pohjataikinasta pieniä pyöröjä uunipellille ja täytteeksi samaa riisipuuroa, jota käytin karjalanpiirakoissa. Täytteeksi voi käyttää myös perunasosetta, mannapuuroa tai hirssipuuroa. Yksi pellillinen näitä riittää.

Viimeisenä testieränä keitinpiiraita eli sulhaspiirakoita. Näihin ei tule täytteeksi riisipuuroa, vaan puuroutumatonta riisiä. Laitan veden kiehumaan, otan kaapista riisipakkauksen ja sujautan riisin nopeasti kiehumaan. Kun riisit ovat kypsyneet, tunnen nenässäni vienon tuoksun – basmatiriisiä. Turhan eksoottista karjalaiselle ruokakulttuurille. Uusi vesi kiehumaan ja oikeat riisit kypsymään. Kypsän riisin joukkoon suolaa ja voita. Seuraavaksi kuoritaikinan tekoon, joka sisältää vettä, suolaa ja ruissihtijauhoja. Kuoret kaulitaan samoin kuin karjalanpiirakoiden kuoret. Kaulittujen kuorien toiselle puoliskolle riisiä ja sitten suljetaan kuori. Paistinpannulle runsaan voin kera paistumaan. Kun Raja-Karjalassa aikoinaan taloon tuli kosija, hän saattoi päätellä suosionsa siitä, alkavatko emännät valmistaa hänelle näitä keitinpiirakoita eli sulhaspiirakoita. Keitinpiirakoita on pidetty herkullisimpina ja arvokkaimpina piirakoina.

Näin on kolmea lajiketta testattu. Kaikki toki entuudestaan tuttuja. Tutkitaanpa testin tuloksia.

  • Karjalanpiirakka: aina yhtä hyvä, sisältää monta työvaihetta, aiheuttaa jauhopölyn leviämistä ympäri asuntoa.
  • Kukkonen: näistä kaikkein helpoin tehdä, mutta maultaan jää omasta mielestäni sijalle 3.
  • Sulhaspiirakka: joukon priimus ja jopa karjalanpiirakkaa helpompi tehdä (ei sisällä puuron keittoa).

Näiden lisäksi vertailematta on vielä sultsinat, tsupukat, vatruskat ja monet muut piirakoiden lajikirjoon kuuluvat.

Selvisikö karjalanpiirakan arvoitus koko Suomen herkkuna ja karjalaisen ruokakulttuurin helmenä? Oma henkilökohtainen mielipiteeni on, että herkullisuuden puolesta edelle ajavat ainakin keitinpiiraat, sultsinat ja vatruskat. Tekemisen helppouden tai vaativuuden osalta perinteinen karjalanpiirakka sijoittunee keskikastiin.

Karjalanpiirakan suosion arvoitus jää siis edelleen ratkaisemattomaksi mysteeriksi. Pystyn ehkä elämään asian kanssa.

 

Lähteet:

Kolmonen, Jaakko 1987. Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat.

Pelvas, S. & Orpana, E. 2016. Karjalainen ruokakirja. Helsinki: Karjalan liitto. Karjalan liiton naistoimikunta, 2016.

ornouti

Minulle karjalaisuus edustaa historiaa, kieltä ja kulttuuria, mutta myös karjalaista käsityöperinnettä, ruokaa ja matkustelua. Näitä asioita haluan tutkia itsekseni ja näistä asioista haluan kirjoittaa. Työskentelen julkishallinnossa ja vapaa-aikana puuhastelen Karjalaan liittyvän yhdistystoiminnan parissa, mm. Lohjan Karjalaseurassa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu