Presidentin ja hallituksen arvopohjan olisi oltava sama

Alexander Stubbin puhe presidenttiehdokkaaksiasettajaisissa Dipolissa 28.10.2023 oli valtion päämiehelle sopiva puhe. Juuri tällaiseen selkeyteen meilläkin on pakko siirtyä. Tietenkin mahdollisissa tulevissa uudenvuodenpuheissa tuosta tyylistä on karsittava turha vitsailu, mutta rehellisyyttä, maailman vaikutussuhteiden esille tuomista ja kryptisyyden karsimista kansa tarvitsee rakennuspuikseen. Tietysti on mahdollista, että gallupkannatus ei yllä nykyisen presidentin tasolle, koska pakolliset myönteiset tulkinnat vähenevät ja puheissa on näin tarttumapintaa myös vastakkaisille mielipiteille. Olisi turvallista ajatella, että Stubbin lisäksi meillä olisi pari muutakin kansalaisten ymmärrykseen luottavaa ehdokasta, ehkä onkin kunhan avaavat ajatteluaan.

Tulevan presidentin ja nykyhallituksen samanaikainen teoreettinen hallitsemisaika on noin kolme vuotta. Jos näin on, tulee Suomi näkymään kansainvälisesti kaksipäisenä toimijana. Toisaalta näkyvyyttä saa valistunut, liberaali, retorisesti lahjakas presidentti ja toisaalta epäluuloisesti kansainvälisyyteen ja vieraisiin rotuihin ja uskontoihin suhtautuva hallitus.

Myös Suomen sisäisissä asioissa ristiriita tulee näkymään. Vaikka kokoomuksen presidenttiehdokkuuskampanja ja hallitusohjelma ovat muodollisesti lähtöisin samasta puolueesta, edustavat ne selvästi eri ideologioita, tai ehkä oikeammin sanottuna toinen edustaa liberaalia aatesuuntaa ja toinen on laskelmoidun eturyhmäpolitiikan ilmentymä. Kokeneen virkakunnan varaan on tietysti laskettava, mutta uutta roolia tapailevilla ministereillä ja innokkailla pinnalle pyrkivillä avustajilla saattaa oman näkyvyyden varmistaminen ohjata tekemistä liikaa.

Onpa presidentti kuka hyvänsä näin pieni kansa ei voi pitkään toimia kaksipäisyyden vallitessa. Ristiriita purkautuu väistämättä ja on toivottava, että Suomen sivistysvaltioksi ja pohjoismaiseksi demokratiaksi luoneiden vaikuttajien parisataavuotinen työ ei mene hukkaan. Vasta äskenhän olimme hyvällä tiellä.