En finne igen

Lähes 50-vuotta sitten päästin ensimmäisen parkaisuni etelä-ruotsalaisen Växjön kaupungin synnytysosastolla. Kuulun siihen isoon joukkoon, jotka syntyivät naapurimaan kansankodin siirtolaisperheisiin.

Moni huuhteli surut, murheet ja tuskat juomalla, toiset ajautuivat kokonaan raiteiltaan, en finne igen oli paikallisten yleinen negatiivinen toteumus hölmöilyistä.

Ronnie Petersonin jalanjäljillä

Itse sain kuulua siihen työväenosaan, joka turvasi lapsilleen yltäkylläisen lapsuuden ja yhteisöllisyyden turvan. Isän ja äidin raskaat työpäivät vietin kotoisasti tätini hoivassa. Sain polkuauton, jääkiekkovarusteet, upean polkupyörän ja mitä pieni poika nyt ikinä tarvitsikin. Kerrostalon leikkipaikalla riitti kavereita ja vasta paljon myöhemmin ymmärsin, että leikkipaikan kaverit olivat niinikään siirtolaisia ympäri Eurooppaa,  kuin myös kantaruotsalaisia. Minulle he olivat vain kavereita ilman erittelyä värin tai kansalaisuuden mukaan.  Se leikkipaikan yhteisöllisyys on kulkenut koko elämän matkan mukana.

Niinkuin monille muillekkin on kuitenkin juurettomuus jäänyt kummittelemaan taustalle. Suomessa on ihana asua ja kuitenkin kaipuu syntymäseudulle on ikuinen. Toisaalta tietäen, että muutto smoolantiin kääntäisi kaipuun vain toiseen suuntaan.

Tämän päivän en Finne igen on muuttunut negatiivisesta positiiviseksi. Surut, murheet ja hölmöilyt ovat seuraavien siirtolaisporukoiden aiheuttamia ja siinäkin sakissa osa turvaa jälkipolvien hyvinvoinnin tunnollisesti ja antaa uudelle sukupolvelle upeat lähtökohdat .

Kun Växön jääkiekkojoukkueelle tämän kauden alku meni totaalisesti penkin alle, todettiin kannattajien keskustelupalstoilla, että joukkueesta puuttui suomalaista sisua. Seurajohto palkkasi suomalaisen kiekkoilijan ja seuraavan pelin jälkeen oltiin taas voittokannassa ja kannattajien keskustelupalstalla kirjoitettiin: en Finne igen.

Ruotsalaisten aiemmin pitämästä pikkuveljestä on kasvanut isoveli, jonka kansalaisiin on aina voinut luottaa. Tänä päivänä se näkyy yhä tiiviimpinä yhteistyönä monella elämän osa-alueella.

Ruotsinsuomalaiset siirtolaiset  ovat omalla isolla panoksellaan nostaneet Suomi-kuvaa uutteralla työllään itseään säälimättä ja monien tutkimuksien mukaan myös uhranneet terveyttään yhteisönsä eteen.

Minulle ruotsinsuomalaisuus ja muutto myöhemmin Suomeen on antanut rikkautta ajatteluun ja koko elämään.

Minä -70 luvun alussa Växjön naapurikunta Alvestan kotipihalla.
parviainen

50 vuotias Siuntion kunnanvaltuutettu .Siuntion kunnanhallituksen II-varapj Siuntion sosialidemokraatisen yhdistyksen puheenjohtaja Nyt myös Uudenmaan maakuntavaltuuston Siuntion edustaja Intohimona jalkapallo, jääkiekko ja pyöräily

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu