Mummon hernekeittoa
Hellesäillä ei kannata syödä kuumaa eikä huonosti sulavaa ruokaa. Avasinkin erään säilyke-elintarvikefirman hernekeittopurkin jääkaapista ja olihan se hyvää, mutta niin mahdottoman suolaista, että päätin kaivaa mummon hernekeittoreseptin korvien välistä.
Mummon reseptissä ei juuri mitään erikoista olekaan, kuin jääkaapissa kuivaherneiden (500g) liotus kulhossa n. 24 tunnin ajan. Sitten herneet huuhdellaan kylmällä vedellä ja laitetaan kattilaan kiehumaan 6/6 teholla. Herneet alkavat pehmenemään n. 20 – 30 minuutin kiehuttamisen jälkeen, jolloin on hyvä lisätä kattilaan pilkotut porkkanat ja sipulin sekainen paistettu jauheliha (400g) maustettuna mustapippurijauheella – minun tapauksessa.
Niin meinasinpa unohtaa, että kiehuttamisen alkuvaiheessa lisätään suolaa ja kokonaisia maustepippureita maun mukaan lihaliemikuutiota unohtamatta.
Edit:
Pakkasesta sulatettu ja mikrossa lämmitetty valmis hernekeittoannos:
Teen omat hernekeittoni – noin neljä litraa kerrallaan – suunnilleen kuvatulla tavalla. Poikkeamat:
– pitkä rauhallinen kiehutus (tuntikausia)
– mukaan sipulia ja kilo sikanauta -jauhelihaa, rasvaisinta kaupasta löytyvää.
A vot!
Hyvä tulee. Liha ”sulaa” keittoon parissa kolmessa tunnissa. Ja tuo täyteläisyyden.
Lautaselle maun mukaan sinappia. Keittoon en laita ollenkaan suolaa.
Ilmoita asiaton viesti
Joo kyllä hernekeiton saa taipumaan monella eri tavalla. Tuossa olisi varmaan paikallaan huomauttaa muille lukijoille, että rasvaisten lihojen kanssa kannattaa olla varovainen, ettei rasvat pala kattilan pohjaan. Siitä varmaankin tuo mainitsemasi rauhallinen kiehuttaminen
Ilmoita asiaton viesti
Hernekeitto on hyvää, mutta putkisto ei hyväksy sitä.
Meikäläisen pötsi ei enää kestä hernekeittoa vaikka sen valmistaisi miten hyvänsä ja hauduttaisi vaikka viisi tuntia.
Ummetuslääkkeenä se toimisi.
Ilmoita asiaton viesti