On aika peittää raparperit, lisätty kuva tuloksesta 2024
Joitakin vuosia sitten tanskalainen maajussi, Frank Erichsen, kertoi sarjassa peittävänsä raparperit, jotta niihin ei kehity niin paljon oksaalihappoa ja maistuvat paremmilta. Ja eikun testaamaan toimiiko. Toimi. Nyt ollaan tehny niin muutama vuosi. Laitetaan saavit raparperien päälle, kun ne ovat hieman isompia kuin kuvassa. Kivet tulevat saavien päälle painoksi sen vuoksi, että tuuli ei kaada saaveja ja siksi, että kun saavit nousevat kivien kanssa ilmaan, on raparperit sopivan pitkiä ja jämäköitä.
Kuva vuodelta 2023.
Väliaika tarkastus. Sieltä ne nousee varret punaisena.
Lisätty alla oleva kuva 20.5.2024
Punainen saavi päästi valoa lävitse, mikä näkyy siinä, että raparperista tuli lähes samanlaisia kuin peittämättömistä eli vihreitä. Tummat saavit peittivät hyvin ja raparpereista tuli punaisia / vaaleita, niin kuin oli tavoite. Tänä vuonna ei ollutvalkoista saavia ollut käytössä.
Osa ensisadosta.
Kiisselistäkin tulee punaista, maku on pehmeä.
Pimeässä kasvatettu raparperi ei juuri sokeria tarvitse piirakassa.
Ensisadon jälkeen raparperit lannoitetaan (kuka milläkin) ja annetaan kasvaa vapaasti, jotta juureen varastoituu voimaa. Tuosta sadosta tulee mehua.
Oho, nevöhööd mutta taidan testata peittämällä pari puskaa ja jättämällä loput entiselleen.
Raparperit on kyllä vaivattomimpia kasviksia ikinä. Minulla ne kasvavat villiintyneen syreenin varjossa savimaassa, enkä ole sen viiteentoista vuoteen tehnyt mitään muuta kuin käynyt korjaamassa sadon. Ei kastelua, ei lannoitusta, ainoastaan puukko.
Ja nyt kun aloin miettimään niin ehkä se varjoisa kasvupaikka syreenipuskan alla korvaakin ämpärit?
Ilmoita asiaton viesti
Mekin aloitimme muutaman puskan peittämisellä ja, kun tulos oli hyvä, niin lisäsimme sen saaviemme määrään.
Kun muutimme 36 vuotta sitten tänne maalle, niin pihalla oli vain yksi raparperi. Kaivoimme juuren ylös ja palastelimme sen jättimöhkäleen pienempiin osiin, kaivoimme niille kuopat, reipas lannoitus pohjalle ja mullat perään.
Ilmoita asiaton viesti
Samoin täällä vain yksi raparperipuska, mutta hervottoman kokoinen ja jotain isokokoista lajikettakin. Olen harkinnut jakamista, mutta luin netistä että juurissa riittää – minkä kokoinen se jättimöhkäle suunnilleen oli?
Ilmoita asiaton viesti
Noin 35 cm kokoinen. Oli syvällä ja siinä on juuria moneen suuntaan ikään kuin valmiina lohkottavaksi. Lapiolla halkesi. Meidän lajike oli edellisten asukkaiden istuttama, eikä tietoa mitä oli ja kuinka vanha.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos, täytyy laittaa mietintämyssyyn.
Ilmoita asiaton viesti
Lapsuudenkodissakin raparperi kasvoi syreenin varjossa. Onko noilla kasveilla jokin symbioosi, vai onko tuo vain sattumaa?
Ilmoita asiaton viesti
Arvaan että molemmat vaan ovat tyypillisiä vanhan puutarhan kasveja, sellaisia perinteisiä.
Ilmoita asiaton viesti
Näin se voi Salonen olla.
Ilmoita asiaton viesti
Juuri sattui silmään, kun joku kyseli Facebookin puutarharyhmässä, miten tämä tulisi tehdä. Kiintoisa tekniikka! Ilmeisesti yleisempää tuolla muualla Euroopassa kuin meillä Suomessa.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä vinkki.
Lapsena nyvin raparperia maasta ja järsin sellaisenaan, ja oksaalihappoa mahtoi olla paljon kun tuntui että savu nousee korvista.
Ilmoita asiaton viesti