10.7.1941

Kuva Wikipedia

Tuona päivänä 80 vuotta sitten Karjalan armeija alkoi suurhyökkäyksen Laatokan pohjoispuolitse tarkoituksena vallata takaisin talvisodassa menetetyt valtioalueemme – korkojen kanssa. On ajan haaskausta väitellä siitä oltiinko tuolloin liitossa vai ei natsi-Saksan kanssa. Ja myöhemmin, oliko jatkosota osaltamme erillissota vai ei. Erillistä Saksan päämääristä sodankäyntimme monella tapaa oli. Näistä termeistä esimerkiksi professori Pekka Visuri tuo kantanaan esiin: liitto ja ei erillissota. Viimeksi muutama viikko sitten Ylen kanavalla.

Talvisodan jälkeistä sodankäyntiä, muodostuisi nimeksi mikä tahansa, emme olisi voineet maailmansodan myllerryksissä millään välttää. Puolueettomuuden olivat Neuvostoliitto ja natsi-Saksa meiltä ehdottomasti evänneet. Oli vain valittava puolemme, ja valinta jonka valtiojohtomme teki oli sillä historian hetkellä oikea ratkaisu. Sitä puolsi itänaapurin brutaalisti aloittama talvisota, valtioalueemme silpominen, ja sen jälkeiset monet ikävät neuvostojohdon toimet maatamme koskien. Valtiojohtomme päätös oli tuolloisessa maailmanpoliittisessa tilanteessa hyvin perusteltu; Saksan voittoon Neuvostoliitosta uskottiin yleisesti ja epäilemättä. Niin myöskin Paasikivi ja Kekkonen.

Tapahtumat eskaloituivat osaltamme sodan alkamisen toteamiseksi punalentäjien pommittaessa 25.6. lukuisia siviilikohteitakin surullisin seurauksin. Visuri totesi televisiossa, että Neuvostoliiton oli tarve suorittaa nuo pommitukset kun olimme antaneet lentokenttiämme saksalaisten käyttöön, ja miinoittaneet Suomenlahtea yhdessä saksalaisten kanssa. Mutta oliko todella pakko? Miksi Stalin pian kyseisten pommitusten jälkeen sitten lupasi Suomelle viisi hyvää ja kuusi kaunista asiaa jos lopetamme sodankäynnin? Myöhäisiä olivat lupaukset noiden pommitusten jälkeen. Niillä ei rauhan asiaa edistetty. Oma pohdintansa on se olisimmeko alkaneet sodan kuitenkin? Epäilemättä olisimme.

Valtiojohtomme päätökseen jatkosodasta vaikutti suuresti talvisodan evakkojen halu saada takaisin menettämänsä kodit ja konnut, kun se selvästi näytti mahdolliselta. Monet evakoista ovat jälkeenpäin todenneet kuinka sydäntä lämmittävää oli palata kotitanhuville. Näin myös pappani valkjärveläisperheen kohdalla asia oli. Koti tosin oli tuhoutunut, mutta uusi rakennettiin heti. Katkeraa oli kodin uudelleen menettäminen. Mutta sitä ei tiedetty vielä 10.7.1941, eikä pitkään aikaan.

+1
PerttiRampanen
Sitoutumaton Mänttä-Vilppula

Paperiteollisuudesta leipänsä tienannut teknikko. Eläkkeellä.
Sitoutumaton, mutta ei kantaa ottamaton.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu