Ampumahiihdon umpisurkea tilanne Suomessa huolestuttaa

Kun Kaisa Mäkäräinen lopetti kilpailu-uransa, on Suomen ampumahiihtotaso, ainakin tulosten valossa, vajonnut pohjamutiin. Onkohan menestymättömämpää kilpailukautta ollut koskaan ennen kuin tämä nyt päättymässä oleva oli? Todellinen limbo oli suomalaisten osalta MM-ampumahiihdon äskettäinen kisatapahtuma? Enkä näe nousua juurikaan lähivuosina menestyksen kohdalla, ellei jotain radikaalia keksitä harjoitteluun, henkiseen puoleen ja kilpailutapahtumien läpivientiin. Ja ellei löydy uusia selvät menestymisedellytykset omaavia urheilijoita joukkueeseen.

Valitettavasti nykyporukalla on kai jatkettava, uusia varteenotettavia ampumahiihtäjiä ei ole näköpiirissä. Surullista on, että naisporukkaan piti haalia entinen valko-venäläinen 36-vuotias ampumahiihtäjätär, kun ei ilmeisesti parempiakaan ollut valita. Tulokset ovat hänellä olleet surkeita.

En ymmärrä kuinka TV-selostajat saattoivat nähdä tämänkin päiväisissä Östersundin MC-kilpailuissa kilpailijoidemme kohdalla mitään hyvää; opiksi otettavaa ensi vuoden olympialaisiin. Tuomas Harjulan 14. sijaa alkukauden kisoissa muistetaan hehkuttaa. Siitä on muka miehen hyvä lähteä ensi kauteen!? Entäs ne Harjulan muut metsään menneet kilpailut?

Koko kauden selostajat tähyilivät innokkaasti tuleeko jollekin suomalaiselle PISTESIJA. Sille melkein hurrattiin selostamossa!? Lyötyä ei pitäisi lyödä, mutta nyt on lopetettava ampumahiihtäjiemme ”pään silitys”, eikä hakemalla hakea myttyyn menneestä kilpailusta jotain positiivista. Ellei sellaista selvästi ole. Pistesija on yhtä tyhjän kanssa, vaikka kansainvälinen kilpailu onkin koventunut. Kun tulosta ei tule, niin annetaan risuja oikein isän kädestä. Kyllä menestystä hakevan urheilijan se on kestettävä.

Jotain tarttis tehdä! Aloitetaan vaikka siitä, että koko ampumahiihtoliiton johto ja valmennusjohto laitetaan uusiksi, eikä valita kisoihin jo ennakolta tiedettyjä pelkkiä ”turisteja”. Kilpaillaan kisoissa vaikka pienemmällä, terävämmällä(?), porukalla. Niin, että jo joukkueeseen pääsy muodostuu halukkaille kovemmaksi keskinäiseksi kilpailuksi.

Olen ollut sitä mieltä, että suomalaisia on oltava mukana isommissa kisoissa, että heidän saavutuksiaan voidaan jännittää, mutta tällainen mutasarjassa rypeminen syö kyllä suomalaista urheilullista itsetuntoa. Ja pahasti! Koskee melkein kaikkia talvisia yksilölajeja.

Löytyisikö maastohiihtäjistämme menestyjiä ampumahiihtoon? (Tosin sielläkin on taso paljon heikentynyt.) Ruotsalainen entinen hiihtäjä Stina Nilsson voitti vuoden harjoittelulla kaikki suomalaiset tämän päivän kisoissa!?

Eikö Norjasta, Ruotsista tai Ranskasta ole millään löydettävissä mitään menestyksen aineksia, joita voisi  soveltaa suomalaisten ampumahiihtäjiemme tason nostoon? Ellei niitä löydetä, voida tai haluta Suomessa soveltaa, niin sitten ollaan missä ollaan. Ja kauan!  Kahden miljoonan asukkaan Sloveniakin pärjää meitä paremmin. Ja virolaisetkin  kilpailevat lähes tasapäisesti meidän kanssamme ampumahiihdossa.