Balladi Hallin Jannesta

Hallin Jannen raudikko ravaa

Kuoreveden jäätä.

Mattilan Santran hiukset on kammattu

toiselle puolen päätä.

Tämä säkeistö Hallin Jannesta kertovasta viisusta on monelle suomalaiselle tuttu. Juhani Juhaninpoika (Janne) Mattila ( s. 1846 ) Kuoreveden Hallinpenkin kylästä oli kestikievarinakin toimineen talon vanhin poika. Maatalon työt eivät häntä juurikaan kiinnostaneet, vaan markkinoilla rymyäminen, korttipeli ja piikojen naurattaminen vetivät häntä enemmän puoleensa. Tämän laajalti kuuluisuutta saaneen nuorukaisen tiedetään olleen olemukseltaan komeavartaloinen, tumma ja kaunis kasvoiltaan. Tyttöjen mieleen, ja arvostettu ylimpänä miessakissa. Jannen sydämen valloitti lopulta Mattilan Santra, emäntäpiika Aleksandra Erling Eväjärven Mattilan talosta. Mattila oli seudulla yleinen talonnimi.

Varsinaiseen kuuluisuuteen, tosin kielteiseen sellaiseen, Hallin Janne päätyi ryöstäessään ja murhatessaan vuonna 1867 kotitalonsa rengin Santerin kanssa, jonka oli pakottanut mukaansa, Jämsään menossa olleen postinkuljettajan, Mustalaismäen ahteessa kuten viisussa todetaan. Rahat olivat loppuneet Jannelta korttipelissä ja Santralle piti ostaa komeat kihlat. Miehet jäivät pian kiinni. Pelokas Santeri puhui heti itsensä pussiin, Jannea ei auttanut Heikkilän piian antama alibinyritys, ja lopulta tämä juuri suruun kuolleen rakkaan äitinsä muiston vuoksi tunnusti tekonsa. Heidät tuomittiin Turun hovioikeuden vahvistamana kuolemaan, mutta tuomio muutettiin ajan tavan mukaan karkotukseksi Siperiaan. Sinne synkkään pimeyteen päättyi murhaajakaksikon elämä. Muu lisä Hallin Jannen tarinaan on sepitettä.

Tapani Baggen pienoisromaanin Hallin hurja  ( Aviador, 2023, 99 sivua) ensimmäinen osa noudattaa pääosin todennettuja historiallisia tapahtumia. Kirjan kertojana on renki Santeri. Kerrontatapa tuntuu lukijasta välillä melkoisen kummalliselta. Kertomus etenee Hallin Janne-laulun siivityksin. Jannen pakoyritys vanginkuljetusrattailta painavine kahleineen matkalla Hämeenlinnaan lienee kirjoittajan oma lisäys.

Toisessa osassa kerrotaan Jannen oleskelusta – paettuaan Siperiasta  everstin lesken auttamana (!) – milloin missäkin,  Norjaa ja  Amerikkaa myöten.  Se on sepitettä,  jonka Baggekin ilmiselvästi tiedostaa, perustuen monenlaisiin huhupuheisiin. Niitä levittivät lähinnä kotimaahan palanneet amerikankävijät. Nämä väittivät Jannen ja Santerin ryöstäneen salanimisinä Atlantin takana jopa postivaunut, ja murhanneen paikallisen farmarin. ( Miten matkalla Siperiaan kuollut Santerikin oli Amerikkaan tiensä löytänyt?) Kiinni jäätyään Janne kertoman mukaan hirtti sellissään itsensä, ja Santeri koki saman kohtalon hirttolavalla. Tästä Amerikan episodista tekee epäuskottavan sekin, että Janne ei ryöstöretkillä tuntenut nimensä muuttanutta entistä kotitalonsa renkiä!?

Kirjan kansikuva on varsin erikoinen. Se on kuin suoraan Tex Willer-sarjakuvalehdestä kopioitu. Täysin Hallin Jannen todennettuun elämään liittymätön piirros. Olisi voinut kuvata kanteen vaikkapa raudikon rekineen ravaamassa Kuoreveden jäällä, tai Jannen kahleissa.

Sujuvaa tekstiä kirjoittajalta, mutta kirjaan olisi kannattanut liittää karttapiirros tapahtumapaikoilta.