Erään soturin kuolema

( Kustannus HD, 2019, 197 sivua )

Professori Panu Rajala on aiemmin vuonna 2009 julkaissut yhdessä Vesa Karosen kanssa kerrassaan mainion Yrjö Jylhän elämäkerran. Tutustukaa!

Nyt talvsisodan alkamisen 80. muistovuonna Rajala käsittelee tässä teoksessaan romaanimuodossa runoilija-soturin elämän traagisia viimeisiä vuosia. Hän tuo esiin takautuvasti tapahtumia myös Jylhän aiemmasta elämästä. Kirjoittaja on liittänyt tekstin oheen sopiviin kohtiin muutaman lainauksen runoilijan tuotannosta.

Kuten moni sodan kokenut mies ei Yrjö Jylhäkään päässyt täysin ylös talvisista taisteluhaudoista. Talvisodan Taipaleen komppanianpäällikölle järkyttävät rintamatapahtumat tulivat painajaismaisina toistuvasti uniin. Tuntojaan Jylhä purki runoihinsa, joista runokokoelma ”Kiirastuli” on ylittämätöntä suomalaista sotalyriikkaa.

Rajalan romaani on varmasti pääpiirteiltään totuuden mukaista kerrontaa, mutta en pitänyt siitä, että hän sotkee faktaa ja fiktiota tällaiseen aihepiiriin. Tarkoitan Jylhän suuhun kaunokirjallisella vapaudella laitettuja lausumia ja tämän kuviteltuja ajatuksia.

Kirjan jonkinlaisena prologina taksimatka Helsingistä Turkuun on kuitenkin mainio, vaikka keskustelua taksikuskin kanssa ei olisi käytykään juuri sellaisena. Nuori kuljettaja ei millään halunnut sotajuttujen vatvomista; Jylhä epäilee tätä kommunistiksi. Kyydittävällä on kuitenkin eräänlainen pakonomainen tarve niitä tuoda esiin. Pyrkimyksenään kertoa nuorelle miehelle mitä sota todellisuudessa on, ja mitä miehet ja naiset rintamalla joutuivat kokemaan. Sanailu on välillä kiivasta, mutta perille päästessä erotaan hyvässä sovussa.

Veli Väinö on auttanut Yrjöä monin tavoin tämän joutuessa rahallisiin tai muihin vaikeuksiin. Niitä runoilijalla riitti epäonnisesta avioliitosta alkaen. Myöskin terveys oli horjuvaa. Nytkin Jylhä on kutsuttu veljensä luokse Turkuun vuoden 1956 Joulun viettoon. Juhlapäivät sujuvatkin hyvin kunnes tullaan joulukuun 30. päivään. Yrjö on yksin kotona. Hän jättää veljensä kirjoituspöydälle viimeisenä viestinä eräästä Kiirastulen runosta alleviivaamansa kappaleen, ottaa mukanaan tuomansa sotilaspistoolin ja ampuu itseään oikeaan ohimoon. – Loppu.

Runoilija on poissa, mutta hänen runonsa elävät. Kannattaa lukea!

 

 

PerttiRampanen

Paperiteollisuudesta leipänsä tienannut teknikko. Eläkkeellä. Sitoutumaton, mutta ei kantaa ottamaton. <a href="mailto:pertti.rampanen@phpoint.fi">pertti.rampanen@phpoint.fi</a>

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu