Irma ja Urho Hälikän kenttäpostikirjeet

( DOCENDO. 2021, 336 sivua )

Jatkosodassa sotilaidemme henkisen kestämisen kulmakivi oli kirjeyhteys kotiväen kanssa. Puhutaan jopa Suomen armeijan salaisesta ”aseesta”.  Kirjeen saaminen oli elämän merkki rintamalla olevalta läheiseltä: vielä ollaan hengissä! Usein meni pitkiä aikoja, ettei tiedetty onko soturi elossa vai ei. Kirjeen saapuessa pelko hiukan helpotti. Postipoika oli haluttu vieras. Joskus kirjeiden matka kesti niin pitkään, että sellaisen saapuessa perille oli lähettäjä jo ehtinyt kaatua.

Kenttäpostikirjeitä lähetettiin sotien aikana satoja miljoonia. Kirjeet ja kortit kuljetettiin perille ilman postimaksua. Sota-ajan sensuurisäännöt määrittelivät mitä kirjeissä ei saanut kertoa. Eräs säännöistä oli, että sotilaan rintamapalveluspaikkaa ei saanut mainita. Sensuurisääntöjä kierrettiin siten, että kirje tai kortti laitettiin lomalle lähtevän tutun mukaan. Kenttäpostia olivat myöskin paketit.

Perkjärveläisten Irma ja Urho Hälikän kirjeenvaihto oli ajoittain lähes päivittäistä. Kirjeitä saattoi tulla kerralla nippu. Kapteeniksi korotettuna Urho palveli Ruben Laguksen joukoissa esikuntaupseerina. Irma asui neljän lapsensa kanssa kotiäitinä Riihimäen varuskunnan asuinalueella. Elettiin alituisen pelon ja puutteen keskellä.

Hälikät olivat keskimääräistä paremmin koulutettuja, joten kirjoittaminen sujui heiltä hyvin. Monet kirjeistä ovat melkoisen pitkiä. Niissä käsitellään tietenkin yleistä koti- ja rintamaelämää. Lasten tekemiset ja sairastamiset Irma kertoo aina tarkasti. Palvelijan saannissa on vaikeuksia. Miehen lomallepääsyä odotetaan innokkaasti. Urho kaipasi kovasti lapsiaan; tämä kaipuu oli monelle perheelliselle kova paikka.

Mustasukkaisuus, jota ei kai yleisemmin esiinny kenttäpostikirjeissä, hiertää ajottain aviopuolisoiden välejä. Joskus asiasta sanaillaan kovastikin. Irma luulee miehensä pelehtivän esikunnan lottien kanssa. Mitään syytä ei Urho moiseen epäilyyn antanut. Mustasukkaisuus oli vain vaimon jonkinlainen päähänpinttymä sodan yksinäisinä hetkinä. Muiden varuskunnan rouvien kanssa oli Irma vähänlaisesti tekemisissä. Polttopuista syntyi välillä nahistelua, ja Irman selän takana juoruiltiin.

Urho Hälikkä selvisi kolmesta sodasta hengissä ja palveli rauhan ajan puolustusvoimissa vielä useita vuosia.

FM, historioitsija Mirja Turunen on saanut Häliköiden tyttäreltä Astalta vanhempiensa kenttäpostikirjeet kirjaansa varten. Niiden lomaan on Turunen laittanut omia selventäviä ja täydentäviä kommenttejaan asioista. Kirjoittaja toteaa kirjansa takakannessa, että tavallisen perheen tarina voi kertoa nykylukijalle sodasta enemmän kuin kenraalitason muistelmat. Varmaankin molemmilla on oma paikkansa sotahistoriassamme.

+2
PerttiRampanen
Sitoutumaton Mänttä-Vilppula

Paperiteollisuudesta leipänsä tienannut teknikko. Eläkkeellä.
Sitoutumaton, mutta ei kantaa ottamaton.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu