Jukka Tarkan aikalaiskronikka vuosilta 1990-2020

( SILTALA, 2022, 252 sivua )

Kun Joulukuussa juhlitaan valheellisesta puolueettomuudestamme ja YYA-sopimuksen kahleista vapaata, todellista itsenäisyyttämme, kannattaa lukea VTT Jukka Tarkan kirjasta Itsenäisyyden elpymisaika, miten tähän on päädytty. Kirjoittaja tuo esiin vastaansanomattomasti argumentoiden kylmän sodan jälkeisen kehityksen Suomessa: Neuvostoliitto hajosi ja mitä se merkitsi maamme asemaan suhteessa Venäjään ja Länsi-Eurooppaan.

Suomi rakensi taloudellisesti hyvinvoivan yhteiskunnan integroitumalla läntisiin talous- ja sotilasjärjestöihin. Varmisti turvallisuuttaan sanoutumalla Saksojen yhdistymisen jälkeen irti Pariisin rauhansopimuksen ase- ja ulkosuhdeartikloista. ( Presidentti Koiviston PAX-päätös.) Myöskin YYA-sopimus katsottiin rauenneeksi sopimuskumppanin kadottua maailmankartalta.

Sopimus ystävyydestä, yhteistoiminnasta ja keskinäisestä avunannosta (YYA) vuodelta 1948 oli ollut varsinainen riippakivi kaulassamme. Kyseisen sopimuksen pykäliin vedoten – aina omin tulkinnoin – neuvostojohto saattoi vaatia meiltä milloin mitäkin. Uhaten esimerkiksi sotilaallisilla yhteistoimilla tai kauppasuhteiden katkaisemisella.

Kirjan aluksi käydään läpi Neuvostoliiton hajoaminen, Jeltsinin nousu valtaan ja Baltian maiden uudelleen itsenäistyminen. Selvitellään miten maamme päättäjät suhtautuivat viimeksi mainittuun asiaan. Valitettavasti takkia käänneltiin surutta. Oltiin paljolti vain tapahtumien vietävänä. Presidentti Koivistokin kulki koko ajan jälkijunassa Gorbatsovia myötäillen. Varoitteli baltteja kiirehtimästä itsenäistymistään!?

Varsinainen kädenvääntö käytiin liittymisestä Euroopan unioniin (EU) vuonna 1995. Vaikka Neuvostoliitto oli tullut tiensä päähän viipyili monella päättäjällämme vielä itänaapurin pelko mielessä tässäkin asiassa: mitä Venäjällä päätöksestä ajatellaan! EU nähtiin jopa sotilasliittona, mitä se ei ole. Taloudelliseen ja poliittiseen järjestöön liittymisestä päätettiin lopulta eduskunnassa selvällä enemmistöllä 152-45.

Pohjois-Atlantin puolustusliittoon (Nato) liittyminen oli todella pitkän jahkaamisen tulos. Järjestöön hivuttauduttiin kuitenkin pikku hiljaa. Kun hävittäjäkaupoissa päädyttiin venäläiskaluston korvaajana amerikkalaiseen F-18 Hornetiin parani natosopivuus huomattavasti; jota kaikin tavoin Puolustusvoimien ase- ja kalustohankinnoissa kehiteltiin. Alettiin olla Naton hyvä kumppani. Samanaikaisesti laajennettiin sotilaallista yhteistyötä Ruotsin kanssa. Mutta, Tarkka todistelee selvin perustein, että tähän välitilaan ei voida jäädä. Naton täysjäsenyys on ainoa nähtävissä oleva turvallisuuspoliittinen vaihtoehtomme.

Edellä mainituissa päätöksenteoissa varsinainen änkyrä oli Paavo Väyrynen. Kuinkas muuten! Tämä yritti vesittää EU-päätöksentekoa eduskunnassa jopa viiden tunnin jarrutuspuheenvuorolla;  eräistä taktisista syistä. EU ja Nato-liittymispäätöksiä vastustivat pitkin matkaa monet yllättävätkin poliitikkomme. Nimiä kirjasta löytyy kosolti.

Tohtori Jukka Tarkka käsittelee kirjassaan myös Ahvenanmaan asemaa. Onko saariston Genevessä vuonna 1921 allekirjoitettu demilitarisointipäätös vielä voimassa, ja onko Maarianhaminan venäläiskonsulaatille enää olemassa olon perustetta? Kirjoittaja perustelee lakiasiantuntijoihin tukeutuen, että täysin muuttuneissa valtiollisissa ja poliittisissa oloissa Geneven sopimus voidaan katsoa vanhentuneeksi.  Kansainliittoakaan ei enää ole. Ja näin ollen ei konsulaatillekaan ole käytännöllistä tarvetta. Venäläisten ei kannata antaa sieltä harrastaa vakoilua. Syvällä Nato-maassa!?

Monenlaista kommervenkkiä, ja melkoista poliittista teatteriakin nähtiin eri puolueiden ja poliittisen johtomme taholta ennen kuin kirjan aikajaksolla ja nimen mukaisesti itsenäisyytemme elpyi.

Tämä kirja on päivätty 3.1.2022, joten Tarkka ei vielä tuolloin ollut tietoinen Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan, ja sitä seuranneista tapahtumista. Suomi liittyi lopultakin nopealla aikataululla Natoon eduskunnan  (184-7)  ja kansan suuren enemmistön kannatuksella. Valtiollinen suvereeniutemme ja sotilaallinen turvallisuutemme paranivat, ja vapuduimme lopullisesti Venäjän karhun syleilystä ja määräysvallasta.