Kannaksen taistelukentälle jääneiden etsintä

Kuva: ATENA

Talvi- ja jatkosodassa pyrittiin kaatuneet aseveljet saattamaan kotipitäjäänsä haudattavaksi. Kuitenkin yli 10 000 sotilasta kaatuneina tai muulla tavoin katosi. Sotien jälkeen selvittämättömäksi jäi 6149 kadonneen kohtalo (Seppo Sudenniemi), ja heidät julistettiin aikanaan kuolleiksi.

Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen alettiin 90-luvulla kentälle jääneitä sotilaita, myös venäläisiä, systemaattisesti etsiä. Venäjän puolella etsintätehtävään vapaa-ajallaan erikoistui pietarilainen Karjalan Valli-niminen sota-argeologiaan perehtynyt pieni miesryhmä johtajanaan taustaltaan inkeriläinen ydinfyysikko Vjatseslav (Slava) Skokov.  Hänellä on huvila Kannaksen Kuuterselässä. Slava osaa hyvin suomen kieltä. Slava pakeni vuonna 2022 kahden etsijätoverinsa  kanssa Putinin hallintoa Suomeen, osin välttääkseen mahdollisen Ukrainan sotaan rekrytoinnin.

Karjalan Valli on löytänyt Karjalankannakselta jatkosodan lopun taisteluissa kadonneen 135 suomalaisen sotilaan jäänteet, joista yli puolet on pystytty identifioimaan löydettyjen, hyvin säilyneiden tuntolevyjen, nimikoitujen esineiden ja lopuksi pitävästi DNA-testin avulla. Kaatuneiden etsintään on Venäjällä omana ryhmänään osallistunut myös suomalaisetsijöitä; talvisodan taistelupaikkojakin läpikäyden.

Noista Karjalan Vallin etsinöistä kertoo tämä massiivinen teos Kentälle jääneet (ATENA, 2023, 644 sivua). Kirjoittajina edellä mainittu Slava Skokov ja historioitsija Mikko Porvali. Ensiksi mainittu kertoo etsinnöistä, ja Porvali luo katsauksen etsintään liittyviin Kannaksen perääntymistaisteluihin.

Kyseisiä etsintöjä ei suoritettu umpimähkään, vaan sotapäiväkirjojen, joukko-osastojen henkilöluttelojen ja erilaisten historiateosten antamien viiteiden perusteella. Apuna olivat tarkat metallinpaljastimet. Löydetyt suomalaissotilaiden jäänteet luovutettiin suomalaisen Sotavainajien muistoyhdistyksen haltuun, tunnistetut haudattavaksi omaisten haluamaan paikkaan; useimmat sodanaikaisen kotipitäjänsä sankarihautausmaalle. Tunnistamattomat suomalaissotilaat haudattiin Lappeenrantaan. Hautaamiset tapahtuivat yleensä sotilaallisin kunniamenoin.

Venäläissotilaita löytyi enemmänkin, mutta nämä jäivät lähes poikkeuksetta tuntemattomiksi, ja sellaisina paikallisjohdon toimesta haudattiin yhteishautaan taistelualueen mahdollisen muistomerkin läheisyyteen. Skokovia ihmetytti kaatuneiden neuvostosotilaiden sodan ajan käsittely; mätettiin johonkin kranaatikuoppaan ja soraa päälle.

Kyseisestä teoksesta käy ilmi kuinka tehtävään omistautuneita etsijät olivat. Harva rypisi palkatta mutakuopassa tuntikaupalla ihmisjäänteitä seulomassa. Osin varovasti käsin esiin kaivamalla. Eräs asia, mutta ei mitenkään käsittämätön Venäjää koskien, on valtaisa nykyinen jätemäärä jota kaikkialla etsintäpaikoilla tuli esiin haitaten metallinpaljastimien toimintaa. Varsinkin säilykepurkit olivat sellaisia.

Ukrainan sodan alkamisen jälkeen on systemaattinen etsintätoiminta hiipunut. Yksittäisiä etsijöitä lienee vielä joitakin liikkeellä.

Jonkinlaisessa karmivuudessaankin on tämä erikoinen teos mielenkiintoinen. Sotahistoriasta kiinnostuneille varsinkin Porvalin Karjalankannaksen loppusodan taistelujen historia on hyvää kertausta. Taistelupaikoista on kartat.

Kunnia vapaaehtoista etsintätyötä tehneille! Kadonneen sotilaan epäselväksi jääneen kohtalon selviäminen on olllut useimmille vielä hengissä oleville omaisille helpotus.

 

PerttiRampanen
Sitoutumaton Mänttä-Vilppula

Paperiteollisuudesta leipänsä tienannut teknikko. Eläkkeellä.
Sitoutumaton, mutta ei kantaa ottamaton.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu