Lahtarin hengen hinta

Dosentti Mikko Uola toteaa teoksensa alussa, että historialliset tapahtumat seuraavat usein toisiaan kausaalisten lakien mukaan. Näinhän tapahtui myöskin vuosina 1917-1918. Punaisten syksyn 1917 suurlakon aikana suorittamat kolmenkymmenen valkoisiin lukeutuneen henkilön murhat, ja useat vastaavat väkivallanteot ennen kapinan alkua – valkoisten punaisiin kohdistamia murhia ei tuolloin löydy yhtään – tulivat syyn ja seurauksen kausaaliyhteyden mukaisesti vääjäämättä tekijöidensä eteen keväällä ja kesällä 1918.

Valtiopetoksen seurauksena kohdistui kapinoitsijoihin paljon henkilökohtaista kostoa, jota ei olisi voinut kukaan estää, ei minkäänlaisin ukaasein, vihanpito oli sen verran suurta.  Mutta valkoisten rankaisutoimet eivät missään tapauksessa olleet pelkkää ”valkoista terroria” kuten jatkuvasti väitetään. Valtiovallan oikeudenkäytön piti selvästi kapinaan syyllisiksi todettuja ehdottomasti rangaista.  Pahimpia murhamiehiä kuolemanrangaistukseen asti. Monet kapinaa vain lievästi avustaneet selvisivät pelkillä nuhteilla.

Paljon parjatut valtiorikosoikeudet jakoivat tuomioita olosuhteisiin nähden hyvinkin tarkan selvityksen ja tutkinnan perusteella. Melko vähän toteutettiin annettuja kuolemantuomioita.  Ne lievennettiin vankeusrangaistukseksi. Valtiorikosoikeuksien kokoonpano oli laintuntemukseltaan ja arvovallaltaan aivan jotain muuta kuin punaisten suutarien, räätälien ja renkien muodostamat vallankumousoikeudet. Jopa vapautettuja rikollisia jakoi niissä ”oikeutta”. Kuolemantuomioita määrättiin solkenaan vaikka kansanvaltuuskunta oli sellaiset kieltänyt.

Uola tuo asiakirjoihin perustuen esiin valtaisan joukon punakaartilaisten suorittamia raakoja väkivallantekoja: murhatöitä, ryöstöjä, kaikenlaisen omaisuuden tuhoamista ja yleistä siviiliväestön terrorisoimista, lähinnä Varsinais-Suomen alueella. Selville saadut teot, niiden tekijät ja heidän saamansa rangaistukset käydään seikkaperäisesti läpi. Maakunnissa riehui ”svabodassaan” jos jonkinlaista lentävää osastoa, punakaartilaisten epämääräistä ryhmää ja muutaman hengen porukkaa, joita ”sankareita” ei punajohto saanut rintamalle edes pakolla. Tämän riehumisen seurauksena yksinomaan Varsinais-Suomessa murhattiin satakunta henkilöä.

Lukijassa herättää ihmetystä kuinka raaoistakin murhatöistä pitkiin rangaistuksiin tuomittuja henkilöitä oli armahdusten ja tuomioiden alentamisten myötä heti 20-luvun alkupuolella vapaina kansalaisina uutta kapinaa agitoimassa!?

Mikä olikaan lopulta lahtarin hengen hinta? Eräs punakaartilainen toteaa, että lahtarin henki ei maksa enempää kuin katin henkikään. Tällainen asenne ja uhoaminen tulivat kostonkierteessä monelle lausujalleen kalliiksi.

PerttiRampanen

Paperiteollisuudesta leipänsä tienannut teknikko. Eläkkeellä. Sitoutumaton, mutta ei kantaa ottamaton. <a href="mailto:pertti.rampanen@phpoint.fi">pertti.rampanen@phpoint.fi</a>

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu