Lokan kylän tuho ja punapuseroinen mies

Heinäkuun 14. päivänä 1944 hyökkäsi venäläinen partisaaniosasto Stalinets Luiro-joen varrella olevaan syrjäiseen Lokan kylään. Kylän suojana oli muutaman sotilaan kenttävartio. Hyökkäyksessä sai surmansa 16 henkilöä. Paljolti naisia ja lapsia.

Tämän historioitsija Jonna Pulkkisen teoksen Punainen pusero ( Otava, 2021 ) jonkinlaisena kehyksenä kulkee sompiolaisen salametsästäjän ja kommunistin Rikhard Uusitalon epäily Neuvostoliiton vakoilijaksi punaisine puseroineen. Siitä kirjan nimi. Puseroa pidettiin tuntomerkkinä partisaaneille. Miehen käytös hyökkäyksen aikana ihmetytti joitakin mukanaolleita. Uusitalon kuulusteluissa ei kuitenkaan löydetty osuutta Lokan tuhoon. Venäläissympatioita tämä oli kyllä kommunistina vuosien varrella tuonut esiin, ja vahvaa sodanvastaista. neuvostomyönteistä kritiikkiä mies esitti jatkosodankin aikana.

Partisaanihyökkäysten lisääntyessä ihmeteltiin, että miksi siviiliasukkaita ei rajan pinnasta avakuoida. Kyllähän heitä evakuoitiinkin, tai itse siirtyivät turvallisempaan paikkaan, mutta toiminta eteni hitaahkosti. Pakkosiirtoja koitettiin välttää lisäämällä kenttävartioiden ja sotilaiden määrää. Varsinkin joukkoja, jotka pystyivät partisaanien takaa-ajoon.

Syyllisyys evakuointien hitauteen koitettiin työntää maaherra Hillilälle, ja syystäkin, vaikka tämä esitti asiallisia perusteluja näkemykselleen. Eversti Willamo, jopa saksalainen eversti Dietl, pyysi moneen kertaan nopeampaa syrjäisten talojen tai kylien asukkaiden siirtoa kauemmaksi rajaseudulta. Jotkut asukkaat eivät halunneet jättää kotejaan. Siellä heillä oli toimeentulo: kotieläimet ja viljelykset. Vallalla oli naiivi usko, etteivät venäläissotilaat tee siviileille mitään pahaa.

On huomioitava, että sodan aikana muissakin yhteyksissä esiintyi kitkaa siviiliviranomaisten ja sotilasjohdon kesken.

Pulkkisen kirjassa on järkyttäviä kuvauksia partisaanien hyökkäyksistä. Naisia ja lapsia ei säästetty, vaan murhattiin raa´asti. Kirjoittaja toteaa eräässäkin kohtaa lakonisesti, että sytytetyn talon kellarissa paloivat sieltä turvaa hakeneet 9-vuotias Lauri, 7-vuotias Ritva, 5-vuotias Martti, 2-vuotias Auno, ja kolmen kuukauden ikäinen Siiri.

Olisiko suomalaisia kaukopartiomiehiä saatu minkäänlaisesta käskystä tai ohjeistuksesta tarkoituksellisesti murhaamaan, suorastaan teurastamaan pistimellä tai kirveellä, tai polttamaan naisia ja lapsia? Ei varmasti, eikä sellaista suomalaissotilaiden taholta  koskaan tapahtunutkaan.

Pahalta tuntuu, että partisaanien mukana tappotöissä oli Venäjälle paenneita tai sinne muuttaneita suomalaisia.

Kirjan takakannessa todetaan, että ”neuvostopartisaanien julmat iskut Lappiin ovat harvojen tuntemaa historiaa”. Tunnettuutta on ollut lisäämässä monet viime aikaiset asiaa käsittelevät teokset. Hyvä niin, sillä liian kauan jouduttiin murhatöistä neuvostopelosta(?) vaikenemaan. Tämä aiheutti asianosaisissa katkeruutta, jota eivät pienet korvaukset, pitkän ajan kuluttua, juurikaan lieventäneet.

 

0
PerttiRampanen
Sitoutumaton Mänttä-Vilppula

Paperiteollisuudesta leipänsä tienannut teknikko. Eläkkeellä.
Sitoutumaton, mutta ei kantaa ottamaton.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu