Musiikkia minun makuuni: Mustanmeren valssi
https://www.youtube.com/watch?v=wcnh_Lw5Y08
Eräs kauneimmista kevyen musiikin helmistä on tämä Leif Wagerin esittämä venäläisperäinen valssi. Wagerin upealle äänelle kappale sopii mitä parhaimmin. Mielestäni paremmin kuin saman valssin laulaman Georg Otsin.
Musiikkimakuja on monenlaisia, mutta kyllä nykymusiikki on ikävää kuuneltavaa. Kaiken maailman räpit, rokit, popit, hevit ja metallit eivät minun makuuni sovi alkuunkaan. Enkä niitä kuuntelekaan, kun mitä satunnaisesti joutuu kuuntelemaan.
Onko nykysanoittajilla suomen kielen sanavarasto olematon kun levyllä jankutetaan samaa muutaman sanan värssyä peräkkäin lukemattomia kertoja? Ja sanoitus ei stemmaa mitenkään. Ottakaa ihmeessä oppia vaikkapa sellaisilta sananikkareilta kuin Reino Helismaa, Juha Vainio, Vexi Salmi ja Juice Leskinen.
Miksi ”vakavamman” musiikin kohdalla on menty Kaija Saariahon tapaiseen kakofoniseen sävellystyyliin? Kenen korvat sitä kestävät kuunnella?
Musiikkina sävelteoksiin käytetään nykyisin kaikenlaista hälyä: tehtaan kohinaa, liikenteen melua, yleisten tilojen hälinää jne. Kun tällaiselle ”sävelteokselle” laitetaan hieno englanninkielinen nimi, niin kyllä musiikkikriitikot ihastelevat.
Mao totesi aikoinaan muussa yhteydessä, että antaa kaikkien kukkien kukkia. No, kauan eivät saaneet nuo kukat kukoistaa kun ne revittiin viimeistä nuppua myöten. Eikä minun musiikillisessa kukkapenkissänikään saa kasvualustaa kaikenlaiset ohdakkeet mitä tänä päivänä musiikkina tarjotaan.
Leif Wager oli Norjan lahja Suomen musiikki- ja elokuvataiteelle.
Tuo Leif Wagerin esitys on todella hieno. Siitä ei juuri huomaa, että suomi ei ollut Wagerin äidinkieli. Paremmin sen huomaa, kun hän laulaa elokuvassa Katariina ja Munkkiniemen kreivi (1943) Regina Linnanheimolle. Tuossa esityksessä esimerkiksi l-äänteet ovat liian pehmeitä, liudentuneita.
Georg Otsin Saarenmaan valssista huomaa myös, ettei suomi ollut hänen äidinkielensä. Mutta esitys on kuitenkin unohtumaton.
Minun suosikkejani on Karl Collanin Roineen rannalla Jorma Hynnisen esittämänä: https://www.youtube.com/watch?v=dgGuPzhbv8U
Poikani Paul Elias lauloi sen myös aivan upeasti hiljattain minun syntymäpäivilläni.
Ilmoita asiaton viesti
Kaunis on tämäkin laulu!
Ilmoita asiaton viesti
Mikä muuten oli Wagerin äidinkieli? Norja?
Kyllähän lievä korostus voidaan kokea myös osaksi artistin charmia. Lasse Mårtensson on myös yksi esimerkki.
Ilmoita asiaton viesti
Mårtenson (yhdellä s:llä) taisi todellakin olla alkuaan ruotsinkielinen, mutta kuinka voit kuulla sen hänen laulamisestaan? Tässä sensijaan aksentti todella erottuu:
https://www.youtube.com/watch?v=XMkzA7TzINg
Ilmoita asiaton viesti
Eikö muka tässä erotu?
https://www.youtube.com/watch?v=wKOJ8OLqv3Q
Ilmoita asiaton viesti
Jaa-a… mielestäni Lasse suoriutuu hienosti suomella. Yritin toki kuunnella erityisesti ällät, ärrät, uut ja ööt, mutta minun korviini Mårtenson ei kuulosta ruotsinkieliseltä.
Ilmoita asiaton viesti
No jos mennään yksityiskohtiin, niin s sihahtaa tavalla, josta en ole varma onko se suomenruotsalainen vai jokin laajempi stadi-ilmiö. Sanassa ”sunnuntai” on kuultavissa aavistus t:n aspiraatiota (”sunnunthai”).
Ilmoita asiaton viesti
Ällistä päätellen Mårtenson on ainakin käväissyt Tampereella, ja mm. sunnuntain toisen tavun u menee ruotsinkieliseksi.
Ilmoita asiaton viesti
Ehdit ensin.
Ilmoita asiaton viesti
Eiköhän Leif ollut ainakin kolmekielinen: norja, ruotsi ja suomi. Ilmeisesti osasi myöskin ranskaa koska oli siellä oleskellut perheensä mukana vuosia.
Sota aikana Leif oli saanut Suomen kansalaisuuden. Suomalaisena hän sitten pysyi kuolemaansa saakka. Oli syntynytkin Helsingissä.
Katsokaa Wikipediasta, sieltä selviää Leif Wagerin värikäs elämä.
Ilmoita asiaton viesti
”Kyllähän lievä korostus voidaan kokea myös osaksi artistin charmia. Lasse Mårtensson on myös yksi esimerkki.”
On totta, että lievä korostus voi olla osa artistin charmia. Leif Wagerin Munkkiniemen kreivin osaan ruotsinkielinen korostus sopii aivan erinomaisesti, koska hän tuossa elokuvassa esittää aatelia, ruotsinkielistä yläluokkaa.
Ilmoita asiaton viesti
Oikein huvittaa kuinka taas kommenttiketjussa puhutaan asian vierestä!?
Leif Wageristahan on kyse, ei Mårtensonista. Ja kritikoin nykymusiikkia. Ottakaa hyvät ystävät kantaa siihen.
Ilmoita asiaton viesti
Näin usein käy. Kommentoijat kommentoivat myös toisiaan, jolloin asia rönsyää kauas blogin alkuperäisestä aiheesta, eikä se useimpia blogisteja häiritse.
Mutta kommentoidaan nyt itse blogia sen verran, että Saariahon oopperat ovat olleet varsin suosittuja niin Suomessa kuin ulkomailla ja moni on kuullut hänen musiikissaan pikemmin hienostunutta sointitajua kuin kakofoniaa.
Ilmoita asiaton viesti
Aha! No minun sävelkorvani taitaa sitten olla paleltunut.
Ilmoita asiaton viesti
Nykymusiikin suhteen on Hesarin kriitikko (olikohan Hannu-Ilari Lampila) antanut käypäisen neuvon: älä yritä ”ymmärtää”, vaan kuuntele.
Samaa voi soveltaa myös kuvataiteeseen. Katsomalla ja näkemällä pääsee alkuun.
Keskustelun ominaisuus yleensäkin on rönsyily. Kun osallistujat innostuvat, alkaa juttu luistaa. Eikä mikään estä blogi-isäntää silloin tällöin paimentamasta porukkaa takaisin lähemmäs alkuperäistä aihetta. On varmasti mukavaa, että on ketä paimentaa?
Ilmoita asiaton viesti