Nivalan konikapina vuonna 1932

( Tammi, 1965, 142 sivua )

Kun eri foorumeilla arvioidaan (esitellään) kirjallisuutta, niin se on yleensä uutta tuotantoa. Niin tälläkin palstalla. Miksi näin? Vanhoista teoksista löytyy varsinaisia helmiä, kuten esiin ottamani kirja ”Konikapina”.  Ei ole suurta kertomataidetta, mutta historiallisena tuotoksena mielenkiintoinen.

Itsenäistymisen jälkeen puhkesi maassamme useita kapinoita:  punakapina, läskikapina, Mäntsälän kapina ja viimeisimpänä konikapina kesäkuussa 1932. Konikapina kytkeytyy 30-luvun pulavuosiin Kalajokilaaksossa Nivalan kunnassa. Pientalolliset olivat menettäneet veloistaan talojansa pilkkahintaan pakkohuutokaupoissa pankkien joustamattoman asenteen vuoksi. Nämä rikastuivat keinottelemalla noissa huutokaupoissa. Viljelijät, jotka pystyivät talonsa pitämään kärsivät muuten monenlaista puutetta. Tästä kaikesta sikisi nk. pulaliike. Hallitusta pyydettiin apuun, ja se saikin aikaiseksi erilaisia lakimuutoksia ja asetuksia tilannetta helpottamaan. Mutta ei tarpeeksi.

Ruuttusen tamma Hilppa oli konikapinan keskiössä. Tamman väitettiin sairastavan näivetystautia, todellisuudessa oli hiukan aliravittu huonon rehutilanteen vuoksi,  minkä takia hevonen olisi eläinlääkärin määräyksestä pitänyt lopettaa. Siitä ei tullut mitään, vaan asia meni hakaukseen viranomaisten kanssa. Vanhaa isäntää Sigfrid Ruuttusta syytettiin sitten eläinrääkkäyksestä ja tuomittiin tuntuviin sakkoihin. Hän kieltäytyi sakkoja maksamasta, koska koki ne aiheettomaksi, ja sakot muutettiin vankilatuomioksi.

Kun Ruuttusta oltiin kuljettamassa vartioituna Nivalan asemalle vankivaunuun, vapauttivat paikalle kertyneet ”pulamiehet” tämän. Siitä syntyi kolmen päivän hulinat. Niitä selvittämään kutsuttiin Helsingistä asti lisäpoliiseja, ja Oulusta kuuluisan kapteeni Nikke Pärmin komppania sotilaita. Kun nämä marssivat aseineen kapinoitsijoiden majapaikkaan loppui rähinöinti siihen.

Konikapinasta jaettiin tuomioita kymmenille osallistujille. Lopulta nämä pikku hiljaa presidentin päätöksellä armahdettiin.

Pulaliike perusti tapahtumien seurauksena  oman puolueen, kansanpuolueen, ja se sai edustajia päättäjiksi kuntiin, ja jopa eduskuntaankin asti. Puolueen taivalta kesti vain kolmisen vuotta.

Kirjoittaja Lempi Linna oli silminnäkijänä kyseisessä kapinassa. Hän kertoo kirjassaan värikkäästi tapahtumista, varsinkin syytettyjen kuulusteluista. Nivalan seutu oli vahvaa körttiläisaluetta ja se loi oman mausteensa tapahtumiin.

Entäpä kirjan pääosan esittäjä Ruuttusen tamma? Hilppa selvisi muutenkin verettömästä kapinasta hengissä ja eli loppuun jotensakin hyvän hevosenelämänsä.

 

+2
PerttiRampanen
Sitoutumaton Mänttä-Vilppula

Paperiteollisuudesta leipänsä tienannut teknikko. Eläkkeellä.
Sitoutumaton, mutta ei kantaa ottamaton.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu