Nuori Suomi 1918 – 1922

( Otava, 2019, 488 sivua )

Suomi joutui itsenäisyytensä alkutaipaleella luovimaan erittäin sekaisessa kansainvälisessä maailmanpolitiikassa. Ei ollut helppoa pikku valtion poliittisella johdolla! Maailmansota oli lopuillaan, ja Venäjällä riehui sisällissota valkoisten monarkistien ja bolshevikkien välillä. Siihen osallistuivat myös useat Euroopan maat, Suomi mukaanlukien. Päättynyt vapaussotamme aiheutti päättäjiemme kesken monia ristiriitoja.

Saksan apua kapinan kukistamiseksi vuonna 1918  on arvosteltu ankarasti. Epäilty sen tarvetta ja pyyteettömyyttä. Olihan keisarillisella Saksalla toki paljonkin omia tarkoitusperiä avun myötä, mutta kyllä  kyseisen maan kanssa, ”miehitys” loppuunvietynäkin, olisimme pärjänneet paremmin kuin bolshevikkihallinnon synkkyydessä.  Saksan tappio maailmansodassa päätti sitten yhteistyön.

Maatamme pyrittiin sitomaan omin päätöksin Saksaan jopa saksalaista kuningasta myöten. Olisiko se ollut maankaato asia jos Suomesta olisi syntynyt hallinnoltaan perustuslaillinen monarkia? Tällaisia, erittäin hyvinvoipia valtioita on Euroopassakin useita. Ei tarvitsisi naistemmekaan tänä päivänä ihailla virasmaalaisia prinsessoja kun niitä olisi meillä omasta takaa:-).  – No se skenaario ei toteutunut tunnetusta syystä.

Pietarin kaupungin valtausta suuniteltiin monella taholla, myöskin Mannerheimin johdolla. Ranska ja Englanti siihen jopa meitä usuttivat, mutta eivät halunneet sitoa liiaksi käsiään. Venäjän monarkistijohto ei hyväksynyt Suomen irtoamista emämaasta. Se oli suuri este suomalaisten kaupungin valtaamishalulle. Mutta millä perusteella voidaan väittää, että hyökkäys Pietariin olisi välttämättä ollut katastrofi maallemme, jos Venäjä sen johdosta olisi pirstoutunut ”olemattomiin”?  Nähtävissä olevan häviön ovat todenneet monet bolshevikkijohtajat.

Heimosodilla pyrittiin laajentamaan valtioaluettamme kun siihen oli selvä historiallinen mahdollisuus. Osittaisena tarkoitusperänä heimokansan vapauttaminen punaisesta ikeestä. Muitakin syitä oli. Tällaista hyvät perusteet sisältävää ”imperialismia” harrastavat kaikki valtiot otollisen hetken tullen. Miksi Suomen olisi pitänyt olla poikkeus? Vaikka pikkuvaltio olemmekin.

Jälkikäteen voidaan toki ihmetellä päätöksentekomme monia haarautumia. Väittää niitä suuruudenhulluiksikin. Asioita on kuitenkin syytä katsoa sen hetkisestä perspektiivistä: olosuhteista ja tietämyksestä jotka olivat tuolloisen päätöksenteon perusteena. Jälkikäteisjossittelut sikseen, varsinkin valtiojohtoamme liian syyllistävinä!

Eurooppa asettautui 1.maailmansodan jälkeen uuteen järjestykseen. Hallintoja ja valtioita pirstoutui, uusia muodostui, ja erilaisia liittoutumia taas syntyi.  Neuvostoliiton ja sodan hävinneen Saksan välinen Rapallon-yhteistyösopimus yhtenä merkittävimmistä. Perustettiin Kansainliitto sotilaallisten konfliktien estämiseksi jatkossa.  Suomen ja Neuvosto-Venäjän välillä solmittiin Tartossa rauhansopimus 14. lokakuuta 1920.

Suomen itsenäisyys tunnustettiin yleisesti ja se lujittui vuosien myötä. Maastamme rakennettiin länsimainen, demokraattinen, hyvinvoipa tasavalta.

YTT Risto Volanen ei tuo esiin juurikaan uutta historiatietoa vuosilta 1918-1922, mutta teos on mainio lisä historiatiedollisena kertauksena. Kirjassa on selventävät karttapiirrokset.

 

PerttiRampanen

Paperiteollisuudesta leipänsä tienannut teknikko. Eläkkeellä. Sitoutumaton, mutta ei kantaa ottamaton.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu