Pesis on peleistä suomalaisin (POPS)
Otsikon teemalla markkinoitiin pesäpalloa 80-luvulla, ja ilmeisellä menestyksellä. Tänä päivänä lajin tulevaisuus näyttää erinomaisen hyvältä. POPS-logon alla koitettiin ohjatuilla pesiskouluilla saada lajin pariin lapsia ja nuoria mahdollistamalla heille hyvät harrastusmahdollisuudet.
Pesäpallon kehitti Lauri ”Tahko” Pihkala jo 1910-luvulla amerikkalaisesta baseballista ja kotimaisesta pitkäpallosta. Ensimmäisestä Suomen mestaruudesta pelattiin vuonna 1922.
Lajia on aikoinaan kritikoitu mukamas sen militaristisesta luonteesta. Jos sillä on joskus viitteitä siihen suuntaan ollut, niin ne ajat ovat olleet ja menneet. Pesäpallo puoltaa hyvin paikkaansa suomalaisessa urheilun lajikirjossa. Mikä sopii paremmin kesäiseksi joukkuelajiksi tytöille ja naisille kuin kyseinen mailapeli?
Pesäpallo on levinnyt laajalti, poislukien pääkaupunkiseutu. Sinne ei laji ole huipulla juurtunut. Onko Roihusta nostajaksi? Tampere on ottamassa paikkansa lopultakin lajin eliittiin. Pesiksen huipulle on noustu hyvinkin pieniltä paikkakunnilta.
Olin itsekin aikoinani jonkin verran mukana pesistoiminnassa, mutta laji ei ikävä kyllä saanut tällä seudulla suosiota. Ennen kaikkea se kaatui aktiivisten vetäjien puutteeseen. Kenttäolotkaan eivät olleet häävit.
Nyt on menossa Superpesiksen pudotus- ja nousukarsinnat, sekä mitalipelit. En muista, että aiemmin olisi ollut aivan näin tasaisia ja jännittäviä otteluita. Ratkeavat vasta supervuoroparissa tai kotiutuslyöntikilpailussa. Viimeksi mainittua voidaan verrata jalkapallon rangaistuspotkukilpailuun.
Jokaisella urheilulajilla on omat erikoisuutensa, kuten pesälle syöksyminen ja merkkiviuhkan käyttö pesäpallossa. Turha niitä on ihmetellä. Upeilla syöksyillä, joita myös naispelaajat nykyisin harrastavat, saadaan näyttävyyttä peliin. Mutta ei syöksyminen ole pelkkää kosmetiikkaa, kyllä sillä on oma selvä tarkoituksensa.
Viihdytään pesäpallon parissa!
Kansallisilla peleillä voi olla tärkeä merkitys urheilupaletissa. Irlannissa ”hurling” näyttää täyttävän isotkin stadionit esim. alla. olevassa pätkässä.
(Toivottavasti kommentti ei mielestäsi ole liikaa asian vierestä:)
https://www.youtube.com/watch?v=8SJhkyd-XXs
Ilmoita asiaton viesti
Miksi et Olli totea, että kansallisilla peleillä ON tärkeä merkitys urheilupaletissa?
Lajin harrastuksen pienuudella maailman mitassa ei ole silloin merkitystä.
Ilmoita asiaton viesti
Öö, kaipa tuo vähän riippuu maastakin. Irlantilaisille näyttää hurling olevan suuri intohimo, mutta tuskinpa joka maasta löytyy aivan vastaavaa.
Ilmoita asiaton viesti
Mitä jankutat hurlingista! Ota kantaa edes sivulauseessa pesäpalloon. Kirjoita hurlingista vaikka oma bloginsa.
En tiedä ”joka maan” intohimoista, mutta kyllä Suomen pesisväki on todella intohimoista lajiinsa nähden.
Ilmoita asiaton viesti
Yritin ymmärtää edellisen kommenttisi pointin ja vastata siihen, mutta kun olet noin kiukkuinen, niin lupaan jättää vastedes blogisi kommentoimatta, kun en kuitenkaan osaa tehdä sitä tavalla, jonka hyväksyisit.
Ilmoita asiaton viesti
Jos ”pointini” jäi ymmärtämättä, niin enemmät kommentoinnit ovatkin turhia.
Ilmoita asiaton viesti
Toki on olemassa vieläkin suomalaisempia pelejä, kyykkää sun muuta. Pesis kun on kehitetty nimenomaan baseball -pelistä. Mutta pesis on saavuttanut Suomessa suuret mittasuhteet ja sitä seurataan liigatasolla.
Suomessa ollaan ylpeitä silloin, kun Suomi on pärjännyt lätkäkisoissa. Silloin ajatellaan, että koko maailma ihastelee saavutustamme. Tosiasiassa jääkiekon eliittimaiden ryhmä on hyvin suppea ja vakiintunut eikä lajia sen ulkopuolella juuri seurata. Maailman rugby cupin mestaruus on monin verroin suurempi lööppi maailman mittapuussa.
Ilmoita asiaton viesti
Maahockey. Pohjoisella pallonpuoliskolla ei tästä lajista ymmärretä mitään. Salibandy on jonniinasteinen äpärä. Jääpallo, kuitenkin on hyvin lähellä maahockeyta. Ainoa ero on se että spandyn pelaajilla on luistimet jalassa. Etelän miehet juoksentelevat nurmikolla, kuka tossut jalassa, kenellä kaviot.
Ilmoita asiaton viesti
Kuuskytäluvun alussa, oppikoulun alaluokalla, jumppatunnilla, läheisellä pesiskentällä yritettiin pelata ”Soikkopalloa”. Nämä harjoitukset menivät yleiseksi tappelukseksi. Silloinen jumppamaikka oli adoptoinut soikkopalloajatuksen Tahko Pihkalan ideasta.https://yle.fi/aihe/artikkeli/2012/02/24/pesapallon-isa-keksi-toisenkin-lajin
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä näyte soikkopallosta! Reipasta meininkiä, ”kevyt rygbya”. Erikoista tuo väitteesi yleisestä tappelusta koulussasi kyseisen lajin parissa!?
Lajilla olisi varmasti vetävyyttä lapsille tänäkin päivänä.
Ei muuta kuin urheiluväki lajia markkinoimaan! Ja koulujen voimisteluopettajat mukaan.
Ilmoita asiaton viesti
Me saimme tuolloin, soikkopallon tiimellyksessä purettua opitun aggressiivisuutemme (Olimme kaikki sotaveteraanien lapsia). Matsien jälkeen olimme parhaita kavereita.Kerran jouduin käymään Punaisessa Ristissä Töölönkadulla ommeltavana. Maikka pahoitteli liian väkivaltaiseksi sukeutunutta ”leikkiä” ja kuskasi minut paikattavaksi. Siihen loppui ”kevyt rugby”.
Ilmoita asiaton viesti
Maikka ei tainnut olla kovin hyvä lajiohjaaja. Ei soikkopallosta saa aggressiivista lajia tekemälläkään. Pojat ovat poikia ja saavat helposti tappelun aikaan koska tahansa, jos sellaisen sallii liikunnan opettaja tai urheilulajin vetäjä. Pieneltä nujakoinnilta lasten urheiluleikeissä ei voine kokonaan välttyä, jos laji vähänkin antaa siihen mahdollisuuden.
Ilmoita asiaton viesti
”Upeilla syöksyillä, joita myös naispelaajat nykyisin harrastavat, saadaan näyttävyyttä peliin.” Kyllä naisillakin ensin maahan iskevät kämmenet, sitten kyynärpäät ja vasta sitten…..
Olen ollut seuraamassa muutaman kerran isoa amerikkalaista baseball match’a ja olen ollut seuraamassa suomalaisen pesäpallon Suomen mestaruuden loppuotteluja. Aivan rehellisesti, suomalainen pesäpallo on paljon mielenkiintoisempaa seurattavaa.
Am. baseballissa kyttäillään sopivaa tilannetta suurimman suurin osa peliajasta ja kun sitten jotain tapahtuu tilanne on ohi muutamassa sekunnissa ja sitten taas kytätään. Kun en tuntenut pelin sääntöjäkään niin tarkoin, pelistä tuli vielä ykstoikkosempaa seurattavaa. Kaipa se on mielenkiintoista, koska kymmenet tuhannet ihmiset huusivat/hurrasivat pelille kurkku suorana. Erään kerran baseball-peli oli mielenkiintoisempaa, kun minulla oli tilaisuus seurata sitä yksityisestä aitiosta, jossa hyvää ruokaa ja juomaa oli rajattomasti.
Suomalaisessa pesapallossa sentään näyttää tapahtuvan jotain mielenkiintoista jatkuvasti. Tahko Pihkala onnistui ottamaan parhaat puolet am, baseballista ja lisäämään omia mielenkiintoisia lisiä siihen itse. Hallooo!!
En tiennyt että pesäpalloa on kritisoitu ”militärisestä luonteesta”. Mutta oli hyvä, että muoret miehet silloin oppivat hetämään palloa tarkasti. Monet tarvitsivat tätä taitoa kipeästi, kun käsikranaatti täytyi heittää vihollisen juoksuhautan. Sanoihan Linnakin jotenkin tähän suuntaan, että Koskelan(?) heitto oli kaunis kuin pesäpallon kaari.
Ilmoita asiaton viesti
Itse asiassa yksi syy miksi koulun urheilutunnilla pidin enemmän pesäpallosta kuin jalkapallosta oli se, että pesäpallossa ei tarvinnut koko ajan rasittaa itseään. Suuri osa ajasta meni sisävuoron seisoskeluun oman lyöntivuoron odottelussa.
Ilmoita asiaton viesti
Oikein kirjoitit Matti!
Amerikkalainen baseball on todella tylsää katseltavaa pesäpalloon verrattuna. Tarkoituksena on vain lyödä pallo takakatsomoon. Sellaista lyöntiä kytätään. (Toki baseball jenkien kansallispelinä heidän näkökulmastaan katsottuna puoltaa hyvin paikkaansa lajikirjossa.)
Pesiksessä sen sijaan sattuu ja tapahtuu koko ajan.
Kun siirryttiin jaksopeliin, ja mukaan tuotiin kotiutuslyöntikilpailu saatiin peliin roppakaupalla lisää jännitystä.
On myöskin huomioitava, että pesäpallo ei ole kontaktipeli toisin kuin suositut jalkapallo ja jääkiekko. Viimeksi mainitussa lajissa sallitaan melkoista rymistelyä. Suoranaista tappelua; jota on kyllä viime vuosina saatu kiitettävästi karsittua. Ja jalkapallossa potkitaan aivan liiaksi vastustajaa jaloille ja miestä kaatuu kierimään nurmelle tuon tuostakin. Rangaistusta haetaan usein melkoisella ”filmaamisella”. Ei minun makuuni!
Ilmoita asiaton viesti
Pesiksen ”militaristinen” luonne nähtiin mm. siinä, että laji oli erittäin suosittu suojeluskuntien parissa. Pelissä tuli kuolleita ja haavoittuneita. Kuolemat on nykyisin muutettu paloiksi, mutta vieläkin haavoitutaan.
Pallon heitto samaistettiin käsikranaatin heitoksi, kuten toteat.
Ilmoita asiaton viesti