Piispa Wallinmaan surma

Jatkosodan aikana yöllä heinäkuun 4. päivänä 1943 hyökkäsi venäläinen partisaaniryhmä väijyksistä Inarin Laanilassa postiautoa vastaan. Autossa oli postisäkkien lisäksi 20 matkustajaa matkalla Ivaloon. Mukana oli kolme kirkonmiestä. Konepistoolien tulituksessa ja käsikranaattien räjähdyksissä sai surmansa neljä henkilöä, ja haavoittui kahdeksan. Kuolleiden joukossa oli Oulun hiippakunnan piispa Yrjö Wallinmaa.

Matkustajien onni oli, että autoon oli jouduttu lastaamaan postisäkkejä myös penkeille. Nämä suojasivat osin tulitukselta.

Taistelukertomuksessa partionjohtaja satuili: ”Semjonovin ryhmä tuhosi 99 vihollista, joista upseereita oli 50, sotilaita 13 ja siviilejä 36.” Kuka heidät hyökkäyksen aikana kerkisi erittelemään ja laskemaan? Ei mitään tolkkua! Postiautossa oli matkustajana vain yksi suomalainen sotilas, hänkin ilman asetta.

Tuhojen suurentelu oli venäläisillä partionjohtajilla systemaattista. Tuloksia piti saada aikaan, niitä vaativat voimakkaasti partisaaniesikunnat. Kun ei sanottavia mainetekoja muuten syntynyt niin niitä keksittiin. Siviilitalot esiintyivät raporteissa varuskuntina, naiset ja lapset valkosuomalaisina sotilaina.

Neuvostopartisaanit tekivät jatkosodan aikana Suomen alueella tarkoituksellisesti kymmeniä julmia iskuja siviilikyliin. Niissä sai surmansa lähes parisataa siviiliä, paljolti vanhuksia, naisia ja lapsia.

Venäläisissä sotamuistopatsaissa on usein lause: ”Ketään ei unohdeta, mitään ei anneta anteeksi.” Nämä sanat sopivat hyvin myös suomalaisten suuhun tässä partisaaniasiassa. Olletikin kun (Neuvostoliitto)Venäjän johto on lähes poikkeuksetta kieltäytynyt myöntämästä suomalaista totuutta tapahtumista, tai ainakin vähätellyt niitä.

Laanilan surmapaikalle on pystytetty muistomerkki.

Dosentti Ville Jalovaaran teos  Piispa Wallinmaan surma (SKS, 2021, 235 sivua) on järkyttävä lisä tähän  aikoinaan hyvinkin vaiettuun sotahistoriaan.