Punakaartin väkivalta pääkaupunkiseudulla 1917-1918

Raamatullinen sanonta ”Joka miekkaan tarttuu se miekkaan hukkuu” piti kirjaimellisesti paikkansa punakapinan loppuselvittelyssä. Venäjän bolshevikkihallinnon painostamana alettu vallananastusyritys päättyi ”niskojen taittumiseen”, kuten Väinö Tanner asian ennakoi.

Valkoisten ja punaisten sodankäyntiä on vasemmiston taholta pidetty jotenkin samanarvoisina. Tavoitteiltaan eivät vähääkään olleet rinnastettavissa toisiinsa. Hallituksen joukoilla oli tarkoituksena vapauttaa maa venälässotilaista, ja näin turvata vielä hauras itsenäisyytemme, ja saada ylläpidetyksi Suomessa edelleenkin länsimainen demokratia. Punaisilla oli tarkoitus  kaataa laillinen hallitus ja perustaa Neuvosto-Suomi. Hallintomallina venäläinen proleteriaatin diktatuuri. Niillä vasemmistopoliitikoilla, jotka vastustivat kapinaa ei olisi ollut punaisten voittaessa syntyneessä hallinnossa mitään sanansijaa, hyvä jos olisivat hengissä selvinneet.

VTT Mikko Uolan teoksesta ilmenee, että punakaartilaiset tekivät kymmeniä raakoja siviilien ryöstömurhia jo ennen kapinan alkamista, varsinkin suurlakon aikana syksyllä 1917, ja jatkoivat tekojaan senkin jälkeen. Valkoisten joukosta suoritettiin ensimmäiset poliittiset verityöt vasta huhtikuun alussa 1918. Mutta punaisten propaganda jauhoi jatkuvasti kuinka ”lahtarit” valmistautuivat hyökkäämään työväestön kimppuun jo pitkin loppuvuotta 1917!?

Punaisten ääriainesten murhavimman tiedostaen, miksi ihmetellään valkoisten sodan jälkeisiä ankaria rangaistustoimia ja kostomurhia?  Viime mainittuja voidaan ymmärtää, hyväksyminen on eri asia. Vääjäämättä toteutui syyn ja seurauksen kausaaliyhteys.

Uola käy teko teolta läpi kapinallisten järkyttäviä murhatöitä lähinnä Helsingin seudulla. Tekojen selvittelyä ja murhaajien teoistaan saamia tuomioita. Ihmetystä lukijassa herättää, että näitä murhista elinkautiseen vankeuteen tuomittuja pääsi armahduksen myötä vapaalle jalalle jo ennen 20-luvun puoltaväliä!? Ja alkoivat heti kiivaan kommunistisen agitaation.

Kirjan  veriteot on poimittu paljolti valtiorikosoikeuksien pöytäkirjoista. Valtiorikosoikeudet, joita perustettiin eduskunnan päätöksellä pitkälle toistasataa, nähdään vasemmiston taholta laittomina. Ellei niitä olisi perustettu kapinallisten tutkintaa ja rankaisemista varten, olisi tämä tehtävä ollut täysin mahdoton urakka tavallisille oikeusistuimille. Vankileirikurjuus jatkunut vuosikausia. Kapinointi laillisen hallinnon kaatamiseksi on joka maassa niin raskas rikos, että ei siitä Suomessakaan olisi voitu jättää rankaisematta.

Valtiorikosoikeuksilla oli vahva lainopillinen koostumus; aivan toisenlainen kuin punaisten vallankumousoikeuksilla. Valtiorikosoikeudet tutkivat, osin hyvinkin seikkaperäisesti, noin 70 000 kapinallisen edesottamukset. Oikeuksien pahimmille murhamiehille langettamista kuolemantuomioista vain hiukan yli sata toimeenpantiin. Monet tutkituista selvisivät ilman mitään tuomiota, ja armahdusten myötä kapinavuoden loppuun mennessä suurin osa vankeuteen tuomituistakin pääsi ehdonalaiseen vapauteen.

Punakaartin monien murharyhmien tappovimmasta kärsi maamme älymystö pahoja menetyksiä. Uhreissa oli kansanedustajia, arkkitehtejä, pappeja, opettajia, insinöörejä, tehtailijoita jne.  Heillä olisi ollut paljon annettavaa maamme hyvinvointia rakennettaessa. Punaisten johtoelin, kansanvaltuuskunta, ei pystynyt murhatöitä estämään vaikka sitä jotenkin näön vuoksi yritti.

Paradoksaalista on, että Venäjälle paenneet punakapinalliset saivat lähes kaikki siellä, proletariaatin omassa valtiossa(!), lopulliset tuomionsa. Ja niissä tuomioissa ei ollut oikeudella mitään tekemistä. Vallankumous söi lapsiaan!

Kirjoittaja toteaa, että punaisten ääriainesten siviileihin kohdistama silmitön väkivalta on Suomessa vaiettua, karua historiaa. Mutta ”valkoista terroria” on ollut muodikasta tuoda esiin. Tämä ”Joka miekkaan tarttuu..” -kirja on pienellä aikaa toinen tohtori Mikko Uolan kirjoittama teos, missä hän mainittua vaikenemisen muuria koittaa osaltaan murtaa. Hyvä niin!

PerttiRampanen

Paperiteollisuudesta leipänsä tienannut teknikko. Eläkkeellä. Sitoutumaton, mutta ei kantaa ottamaton.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu