Someri: jatkosodan saaritaistelu Suomenlahdella

Yöllä heinäkuun 8. päivänä vuonna 1942 pääsi helvetti valloilleen pienellä kallioisella Somerin linnakesaarella Suomenlahdella. Saaren pituus on vain 950 metriä ja leveys 450 metriä. Neuvostoliiton Itämeren laivaston merijalkaväen joukot, kuljetusaluksina moottoritorpedoveneitä, vartiomoottoriveneitä ja useita isompiakin sotalaivoja, yrittivät rantautua tykkitulen saattelemina saarelle. Jo aiemmin oli Someria pommitettu kymmenin punakonein. Maihinnousua tukivat taistelun ajan Lavansaaren raskas tykistö ja lukuisat hävittäjät. Hyökkääjällä oli moninkertainen ylivoima.

Someria puolusti sekalainen joukko sotilaita, lähinnä merivoimista ja rannikkotykistöstä. Yhtenäinen jalkaväkikomppania saapui paikalle vasta taistelun aikana tuhoten saaren itäpäähän pesiytyneen maihinnousujoukon. Aluksi komentajalla kapteeni Veikko Rauhaniemellä oli käytössään vain linnakkeen runkomiehistö, satakunta sotilasta joukossa kahdeksan upseeria. Osa miehistä oli lomalla tai komennuksella. Tulitukena puolustajalla oli konekiväärejä, ilmatorjunta- ja pst-tykistöä, kenttätykkijaos ja muutama kevyt kranaatinheitin.

Ulko-Tammion linnakkeen raskaat tykit tulittivat vihollisaluksia. Ilmavoimamme tukivat maihinnousun torjuntaa kymmenin konein. Suomen ja Saksan laivaston alukset ottivat voimakkaasti osaa taisteluun.

Harri V. Hietikko toteaa tässä kirjassaan Someri -jatkosodan saaritaistelu (readme, 2022, 224 sivua), että Somerin taistelu oli Pohjoismaiden toiseksi suurin meritaistelu. Suurin oli ollut Ruotsinsalmen 2.meritaistelu vuonna 1790. Mutta Somerin taistelu ei ollut yksinomaan laivastovoimien välinen mittelö, vaan sitä käytiin myöskin maalla ja ilmassa. Mukana oli kolmen valtion joukkoja.

Taistelua kesti yhteensä 36 tuntia. Hyökkääjistä kaatui tai hukkui useita satoja, ja 143 maihinnoussutta joutui vangiksi, osa heistä poimittiin merestä. Puolustajan tappiot kaatuneina oli 25, ja haavoittuneita oli 58 soturia. Saksalaisten tappiot parikymmentä miestä. Punalippuisesta Itämeren  laivastosta tuhoutui 10 alusta, ja 20 vaurioitettiin. Tappioista on esitetty eri teoksissa hiukan poikkeavia lukuja. Suomalaiset saavuttivat järkkymättömällä taistelutahdollaan selvän torjuntavoiton, ja Someri jäi joukkojemme haltuun sodan loppuun asti.

Huomattakoon, että taistelun keskelle joutui kaksi sotilaskotisisarta.

Hietikko löysi Kansallisarkistosta Somerin linnakkeen sotapäiväkirjat. Niihin, ja isoisänsä Veikko Rauhaniemen selostukseen taistelusta – joka oli kirjoitettu julkaisemattomaan saksalaisille suunnattuun propagandateokseen – perustuu tämä kirja. Mukana on myöskin aikoinaan tehtyjä haastatteluja taisteluun osallistuneilta.

Kirjassa on mielestäni hieman liian paljon pääasiaan, Somerin taisteluun, liittymätöntä tekstiä.

Erittäin suuri puute on, että teoksessa ei ole kartan karttaa, tai karttapiirrosta taistelualueelta ja itse saaresta. Sotahistoriaa vähemmän tuntevalle on varmasti hankalaa hahmottaa taistelun kulkua ja paikkaa. Väritetyt SA-valokuvat elävöittävät lukemista.

Teos on hyvä lisä sotakirjallisuutemme joukkoon.