Stalinin näytösoikeudenkäynnit vv. 1936-1938

( DOCENDO, 2020, 415 sivua )

Tunnettu sanonta, että vallankumous syö lapsiaan, piti kirjaimellisesti paikkansa Neuvostoliitossa lavastetuissa oikeudenkäynneissä. Niitä järjestettiin useita Stalinin omalle johtajuudelleen uhkaksi kokemien vanhan kaartin bolshevikkien likvidoimiseksi. Näytösoikeudenkäynnit vuosina 1936-1938 olivat varsinaisia oikeudenkäytön irvikuvia. Syytetyiltä puristettiin kidutuksin tunustukset tekemättömiin tekoihin. Vain yhden syytetyn tiedetään kieltäneen syyllisyytensä loppuun, teloitukseen, asti. ”Oikeudenkäyntien” puheenjohtaja Ulrich totesikin, että anna minulle ihminen, niin löydän hänestä rikollisen.  Neuvostoliiton rikoslain pykälästä 58 alakohtineen löytyi jokaiselle kansalaiselle syyteperuste.

Henkilöt, jotka olivat olleet Leninin työtovereita Neuvosto-Venäjän perustamisessa, tunnustivat suunnitelleensa ja tehneensä mitä järjettömämpiä tekoja. Olivat mukamas kaiken aikaa olleet ulkomaiden vakoojia, sabotöörejä – heistä saatiin syntipukit huonoon talouskehitykseen, sen sabotointiin –  murhien suunnittelijoita ja trotskilaisia. Trotskilaisuus oli kaikista kauhein syytöksen aihe. Stalin vihasi Trotskia yli kaiken. Niinpä hän murhautti entisen bolshevikkitoverinsa Meksikossa vuonna 1940.

Yksi näytösoikeudenkäynneistä koski puna-armeijaa, sen ylintä johtoa. Marsalkoista alkaen likvidoitiin täysin tekaistuin syin tuhansittain upseereita. Ei sitten ihme, että talvisodassa puna-armeijan esikuntien työskentely ei juurikaan onnistunut. Tämän on Stalin itsekin todennut. Miksi ihmeessä hän tapatti juuri ennen näköpiirissä siintänyttä sotaa ye-upseerinsa?! Vaikka olisivat kuinka omanneet vanhakantaisia johtajaoppeja.

Tässä Antero Uiton ja Ossi Kamppisen teoksessa on käyty läpi näytösoikeudenkäynnit kokonaisuudessaan syytösasiakirjoja myöten. Niitä on kuitenkin jouduttu pituuden vuoksi jonkun verran lyhentelemään. Ei haittaa, sillä sellaisia mielettömyyksiä ja valheita syyttäjä Vysinskin sepustukset sisältävät, ja ovat lähes identtisiä joka syytetyn kohdalla. Syyttäjän sivistymätön kielenkäyttö oli täysin ala-arvoista ”hulluine koirineen”.

Kolmekymmentä luvulla toteutettiin Neuvostoliitossa kaikessa laajuudessaan Stalinin lausumaa: ”Missä ihminen (hengissä), siellä ongelma. Ei ihmistä, ei ongelmaa.” Ja veri vuoti!

Pakko olla hiukan vahingoniloinen kyseisten lavastusoikeudenkäyntien kohdalla, sillä niissä saivat maistaa ”omaa lääkettään” monet bolshevikit, jotka olivat itse olleet osa julmaa terrorihallintoa.

+1
PerttiRampanen
Sitoutumaton Mänttä-Vilppula

Paperiteollisuudesta leipänsä tienannut teknikko. Eläkkeellä.
Sitoutumaton, mutta ei kantaa ottamaton.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu