Suomalainen hiihtäjälegenda: Juha Mieto

( Karisto, 2019, 207 sivua )

Juha Miedolle tulevaisuus oli jo pienestä pitäen selvää: hänestä tulisi reilu työmies ja olympiaurheilija. Ja tavoitteisiinsa hän pääsikin. Hyvän peruskunnon Juha saavutti kotitilan töissä lapsesta asti puurtaessaan. Metsätyötkin tulivat tutuiksi. Juha parkkasi jo alakoululaisena 25 motin kuorintaurakan!?

Kurikan jätille urheilu toi kansakoulupohjalta muassaan sellaisia elämänkokemuksia ja näkymiä, joita ei minkäänlaisilla maisterin papereilla olisi tullut eteen. Juha on kätellyt useita presidenttejä, jopa kuninkaallisia. Nähnyt kilpareissuillaan maailmaa laidasta laitaan. Saanut elinikäisiä ystäviä kilpakumppaneista useasta eri maasta, ja monenlaisen urheilun parista. Paitsi, että oli loistava hiihtäjä, oli Mieto nuorempana myös hyvä moukarinheittäjä ja lentopalloilija. Eikä suunnistuskaan ollut lajina vieras. Monet Jukolan viestit tuli mukana kolutuksi. Seurauskollinen ”Mietaa” oli koko urheilu-uransa ajan; kilpaili aina Kurikan Ryhdin väreissä.

Tietokirjailija Hellevi Pouta käy läpi Juhan, ja samalla 70-80-lukujen suomalaisen hiihtourheilun tähtihetket. Mutta myös pettymykset. ”Pitkä-Jussi” ( 197 cm) sai suurkisoista roppakaupalla mitaleita, mutta henkilökohtainen kultamitali jäi tunnetusti Lake Placidissa yhden sadasosa sekunnin päähän. Aikansa asia kismitti, mutta ei enää, olihan se ainutlaatuinen tappio.

Juha Miedon kilpauralle osui kaksi hiihtolajiin tullutta käänteen tekevää uutuutta. Kun muovisuksi korvasi puusuksen jouti jälkimmäinen saunan pesään. Kaikki eivät sitä heti uskoneet. Sitten tuli kuvioihin luistelutyyli. Se merkitsi Miedon kansainväliselle hiihtouralle päätepistettä. sillä hän ei halunnut enää panostaa kyseisen hiihtotyylin harjoitteluun. Iän puolesta olisi voinut vielä jatkaakin.

Elämä koitteli ikävällä tavalla kilpailu-uran päätyttyä kun puoliso Minna kuoli synnynnäiseen sydänsairauteen ja Juha jäi 8-vuotiaan pojan yksinhuoltajaksi.

Myöhemmin Mieto valittiin yhdeksi kaudeksi eduskuntaankin.

Poudan kirjasta paljastuu hiihtäjän räväkkä huumorintaju. Toimittajat ja muu urheiluväki saivat kuulla nasevia lausahduksia. Varsinkin kun Juha ei aina onnistunut ja häntä otti ns. päähän. Kerran erään haastattelijan kysymykseen kovan hiihtokunnon salaisuudesta, murjaisi Juha piruillen, että se on selibaatti. Kun sitten seuraava kilpailu alkoi huonosti huusi joku katsojista ladun varrelta, että on tainnut selibaatti päättyä.

Juha Mieto oli paljolti oman tiensä kulkija, niin huippu-urheilijana kuin ihmisenä yleensäkin. Luonto oli hänelle tärkeä, ja kanssaihmisten kunnioittaminen. Vahva isänmaallisuus oli pohjalaiselle itsestään selvyys.

Muistelmien lopussa on Juhan mietelause: ” Mä en halua ketään opettaa, 70-vuotiaana sanon vain, että oon ikäni nauttinut elämästä.” Jospa mahdollisimman moni ihminen voisi elämänsä ehtoopuolella todeta samaa!

PerttiRampanen

Paperiteollisuudesta leipänsä tienannut teknikko. Eläkkeellä. Sitoutumaton, mutta ei kantaa ottamaton. <a href="mailto:pertti.rampanen@phpoint.fi">pertti.rampanen@phpoint.fi</a>

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu