Talvisodan ensimmäinen suurvoitto Tolvajärvellä

( Pajarin Poikien Perinneyhdistys ry, 2019, 232 sivua )

Puna-armeijan työntyessä joulukuun alkupäivinä 1939 Tolvajärven harjumaisemassa syvälle valtioalueellemme päätettiin vihollisen etenemiselle laittaa sulku. Alueelle keskitettiin nopealla aikataululla Osasto Pajari, joka kuului Ryhmä Talvelaan.

Os.P käsitti seuraavat jalkaväkijoukot: JR 16, Er.P 112, Er.P 9, Er.P 10 ja PPP 7. Tukena toimi KTR 6 yhden patteriston tykistö. Osastoa johti everstiluutnantti Aaro Pajari. Vastassamme oli vihollisen 139. divisioona.

Hyökkäyksen piti alunperin alkaa 12.12. aamuhämärissä klo 6.30, mutta lähinnä tykistön myöhästymisen vuoksi hyökkäystä siirrettiin alkavaksi klo 9.15. Siirto ei ollut hyväksi sillä päivä oli tuolloin jo valkenemassa. Oman voimakkaan konekivääritulituksen saattamana hyökkäys kuitenkin eteni Hevossalmen yli ripeästi ja melko pienin tappioin. JR 16 kolmas pataljoona valtasi Kotisaaren.

Taistelut kulminoituivat Tolvajärven matkailumajan valtaukseen iltapäivällä. Osittaiseen kivirakennukseen oli pesiytynyt vahvat vihollisvoimat. Punasoturit eivät antautuneet, vaan heidät oli konelivääritulituksella ja käsikranaatein tuhottava sisälle rakennukseen. Vankeja sieltä saatiin vähänlaisesti.

Matkailumajan valtauksessa tapahtui ikävä episodi. Majan ikkunasta heilutettiin antautumisen merkiksi valkoista lippua, ja kun eräs luutnantti meni miehineen ottamaan antautuvia vastaan alettiin heitä salakavalasti tulittamaan ikkunoista. Luutnantti ja useimmat ryhmästä kaatuivat. Punasotilaathan harrastivat tunnetusti monenlaista juonittelua.

Vihollinen työnnettiin lopulta kovien taistelujen jälkeen takaisin lähtöpaikkaansa Aittojoelle, missä rintama pysyi sodan loppuun asti. Koko vastahyökkäyksen ajalta saatiin melkoinen sotasaalis.

Tolvajärven voitto antoi joukoillemme uskoa, että jollei pahempaa tule, niin vihollisen kanssa kyllä pärjätään. Ja puna-armeijalle muistutuksen, että meiltä voidaan kyllä maa-aluetta vaatia, mutta paha on tulla ottamaan.

Everstiluutnantti Pajari komentajineen kritikoi voimakkasti Ryhmä Talvelan hyökkäyssuunitelmaa, jossa alun painopiste oli pohjoisesta saartavilla Os. Malkamäen joukoilla. Pajari ei ottanutkaan sitä suuremmin huomioon vaan toimi oman näkemyksensä mukaan. Oli kuinka oli, niin majuri Malkamäen hyökkäysjoukko epäonnistuessaankin sitoi merkittävässä määrin vihollisvoimia, ja esti niitä pahemmin puuttumasta Pajarin eteläisempään hyökkäykseen.

Olen usein moittinut sotahistorioissa esiintyvää taistelualueiden karttojen puuttumista, mutta tässä teoksessa puutteita siinä asiassa ei ole. Tarkkoja karttapiirroksia on suunnaton määrä. Niistä selviää taistelujen kulku melkein minuutin tarkkuudella.

Ekonomi Tuomo Juntusen ja eversti Harri Virtapohjan teos on erinomaisesti taltioitua sotahistoriaa!

PerttiRampanen

Paperiteollisuudesta leipänsä tienannut teknikko. Eläkkeellä. Sitoutumaton, mutta ei kantaa ottamaton.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu