Talvisodan hallituksen keskustelumuistiinpanot

Tämä teos on koostettu talvisodan hallituksen kokouspöytäkirjoista. Ohto Manninen ja Kauko Rumpunen ovat taustoittaneet tapahtumia omin selventävin kommenttiosuuksin, ja liittäneet mukaan hallituksen jäsenten lyhyet poliittiset elämäkerrat. Kiinnostavaa historiaa!

Teoksesta käy kiistatta ilmi kuinka vaikeassa tilanteessa valtiojohtomme oli talvisodan poliittisia päätöksiä tehdessään. Paitsi suoraan sotaan liittyviä asioita piti ohessa hoitaa myös muutkin hallinnolle kuuluvat jokapäiväiset asiat. Niistä jotkut vähäpätöisyydessään suorastaan naurattavat meneillään olevaan julmaan sodankäyntiin peilaten. Esimerkiksi päätettiin antaa eräälle alaikäiselle naimalupa.

Hallituksen keskeisimmät ”sotakabinetin” ministerit olivat Ryti, Tanner, Paasikivi, Niukkanen, Söderhjelm ja Hannula. Presidentti Kallio viran puolesta. Hallitus pyrki talvisodan loppupuolella aidosti selvittämään rauhanteon mahdollisuuksia, mutta ei hinnalla millä hyvänsä. Jälkikäteisjossittelut jätettäköön omaan arvottomuuteensa.

Suurvaltojen suhtautuminen olemassa olostamme käytävään taisteluun oli monelta osin kyynistä omaan napaan tuijottamista. Neuvoja kyllä hallinnollemme sateli, mutta hyvin vähän mitään konkretiaa. Ranskan ja Englannin lupaukset avusta olivat lähes katteettomia. Divisioonakaupalla luvattiin miehiä ja ”sadoittain” lentokoneita jos emme tee rauhaa Neuvostoliiton kanssa. Mutta, joukkoja olisi lopultakin tullut vain kourallinen Suomeen asti, jos nekään olisivat päässeet Norjan ja Ruotsin läpi. Nämähän vastustivat läpikulkua.

Tällä avunannolla leikittelemisellä Paasikivi totesi Ranskan ja Englannin tekevän meille suoranaista pilkkaa. Niillä oli täysin omat tavoitteet näennäisen Suomen auttamisen varjolla.

Eräät ”sotakabinetin” jäsenet esittivät oikeaan osuneen arvion, että sota ei pääty maamme osalta solmittavaan rauhansopimukseen, vaan jatkoa tulee seuraamaan. Siispä huonokin rauha on syytä solmia ennen kuin armeijamme taistelukyky laskee liikaa. Vielä otetaan menetetty valtioalue takaisin. Ryti totesi, että parempi alkaa takaisinvaltaus Viipurista kuin Tornionjoelta. Samaa mieltä olivat ainakin Niukkanen ja Paasikivi.

Em. asiaan liittyy historiallinen spekulointi Göringin takaisinvaltausta tarkoittavasta viittauksesta.  Muuten natsi-Saksa suhtautui erittäin kylmäkiskoisesti talvisodan Suomeen.

Sarkastista huumoriakin viljeltiin kuolemanvakavan keskustelun ohessa, varsinkin Niukkanen. Häntä suututti Paasikiven liiallinen neuvostojohdon ymmärtäminen ja huomautti, että jos ryssät ajavat sinut sängystä joka ilta pommisuojaan parin viikon ajan, niin ehkäpä opit olemaan tykkäämättä niistä.

Suorastaan kylmäävää on lukea talvisodan hallituksen viimeisten sotaviikkojen ”kujanjuoksusta” rauhaan pyrittäessä. Päätöksenteko ei todellakaan ollut helppoa! Kaikenlaista spekulointia oli ilmassa suurvaltojen tarkoitusperistä. Arvailua miten suursota tulee etenemään. Ketkä lopultakin ovat vihollisia keskenään, ketkä liittolaisia. Maamme oli siinä välissä, ellei ajopuu, niin ainakin koskiveneen kaltainen maailmanhistorian virrassa ajelehtija. Valtiojohtomme koitti Suomi-venettä ohjailla parhaan kykynsä ja tietämyksensä mukaan pahimpia salakiviä vältellen rauhaisaan poukamaan. Ja onnistuikin siinä. Säilytimme itsenäisyytemme, vaikka uhrit olivat valtaisat.

Ruotsikin lupaili kaiken aikaa apua, ja tulihan sitä, mutta liian epämääräisesti ja vitkutellen. Totuus on, että apua emme länsinaapurilta saanet läheskään siinä mitassa kuin heidän resurssinsa ja mahdollisuutensa olivat sitä antaa. Pelkäsivät hallinnossa Neuvostoliittoa ja Saksaa.

Demokratian esitaistelija Yhdysvallat osoitti melkoista välinpitämättömyyttä pienen valtion olemassaolotaisteluun!??

Moskovan rauhansopimusta sellaisenaan vastustivat eriävin mielipitein ministerit Niukkanen ja Hannula. Urho Kekkonen oli ainoa kansanedustajistamme joka rauhantekoa siinä vaiheessa vastusti.

Teos sisältää ainutlaatuista dokumentaatiota maamme ehkäpä pahimmilta kohtalonhetkiltä. Kansakuntaamme uhannut lopullinen murhenäytelmä vältettiin niukasti. Kekkosen lanseeraama ”suuri Suomen ystävä” Stalin näytti pirullisen imperialistisen luonteensa rauhanteon yhteydessä. Verikitaisen suden raivolla ryösti enemmän valtioaluettamme kuin puna-armeija pystyi sodalla valtaamaan!? Tämä korpesi pahasti hallintoa, ansiokkaasti taistelleita rintamamiehiä ja kotirintamaa. Evakoista puhumattakaan.

 

 

PerttiRampanen

Paperiteollisuudesta leipänsä tienannut teknikko. Eläkkeellä. Sitoutumaton, mutta ei kantaa ottamaton.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu