Tuntematon talvisota
Teoksen ovat toimittaneet professori Timo Vihavainen ja akateemikko Andrei Saharov. Se perustuu suurelta osin turvallisuuspalvelu FSB:n arkistosta paljastuneisiin talvisotaa koskeviin NKVD:n dokumentteihin.
Talvisota oli neuvostojohdolle odottamaton järkytys, luultinhan sen olevan pienin tappioin ohi parissa viikossa. Toisin kävi! Punasotureita ei ollutkaan vastaanottamassa kukkasin punahuivisia tyttöjä, vaan valkosuomalaisilta tuli kuulaa vastaan niin, ettei sekaan sopinut.
Pienen armeijamme onnistuminen puolustustaistelussaan tulee ymmärrettävämmäksi Tuntematon talvisota-teoksen luettuaan. Yhtään väheksymättä sotilaidemme äärettömän kovaa taistelua.
Leningradin sotilaspiirin liikekannallepanosuunnitelmat osoittautuivat täysin epärealistisiksi sodan ensimmäisestä päivästä alkaen. Oikein mikään ei onnistunut tarkoitetulla tavalla. Puna-armeijan sotilaat lähetettiin taisteluun huonoin eväin – kirjaimellisestikin. Kaikesta oli puutetta: huolto ontui pahasti. Joukot menivät sekaisin ja tukkivat kapeat etenemistiet. Haavoittuneita ei saatu moneen päivään toimitetuksi sairaalaan. Esikuntatyöskentely oli haparoivaa, ja eri aselajien yhteistoimintaa ei voinut kehua. Olihan Stalin juuri ennen sotaa tapattanut suuren joukon ye-upseereistaan.
Asiakirjoja on peräti 380 sivua, ja lähes kaikissa käydään läpi puna-armeijan ”miljoonia” puutteita. Kun annetaan kehuja, niin ne ovat verhottu räikeään propagandaan. Dokumenteissa tuodaan esiin aivan käsittämättömiä valheita suomalaisten sodankäynnistä.
Asiakirjoissa on paljon venäläissotilaiden rintamalta lähettämiä kirjeitä. Niistä paljastuu järkyttävällä tavalla sodan mielettömyys ja kauheus. Monet kirjoittajista eivät kerta kaikkiaan ymmärrä miksi heidän pitää kuolla suomalaiseen korpeen. Ovat sitä mieltä, että tsuhnat tappavat heidät kaikki. Otto Wille Kuusisen surullisen kuuluisan kansanhallituksen ( Terijoen hallitus) tarkoitusta ei ymmärretä. Kysellään mihin se loppuvaiheessa katosi? Pelätään myös kovasti sitä, että Englanti ja Ranska tulevat Suomen avuksi jolloin heille käy varmuudella huonosti.
”Pieni rajakahakka” aiheutti puna-armeijalle joka ikinen päivä keskimäärin 1247 kaatunutta ja 3124 haavoittunutta. (Suurempiakin lukuja on esitetty.) Leningradin alueen sairaalat täyttyivät haavoittuneista. Päivittäin menetettiin eri syin 6 lentokonetta ja 23 hyökkäysvaunua. Paljon pommikoneita tuhoutui onnettomuuksissa. Panssarit rikkoutuivat omia aikojaan. Kertokaapa edellä mainitut puna-ameijan tappioluvut sadalla!
Syylliset piti epäonnistumisiin löytää, ja löydettiinkin. Tosin syyt saattoivat olla muiden tekosia. Kuolemantuomioita langetettiin useita. Mutta, ylimpää sodanjohtoa ei tuomiolle laitettu. Olisi ollut perusteltua syytä niin tehdä.
Armeijamme vaatevarustuksesta elää vieläkin myytti ”malli Cajanderista”. Sotilaitamme lähti mukamas sotaan kokardi lippalakissa ja jalassa pikkukengät. Sotilasvyö sentään annettiin jokaiselle. Toki jotkut kaupunkilaiset saattoivat tulla liikekannellepanoyksikköihinsä heikoinkin asustein, mutta kyllä heillekin varmasti kunnon vaatteita nopeasti löytyi, pikkukengissä ei kenenkään tarvinnut taisteluun lähteä. Maalaisoloista mobilisoiduilla saattoi olla omasta takaa parempiakin sivilivaatteita kuin armeijan kamppeet.
Toisin oli venäläissoltuilla. Puna-armeijalaisilla osalla ei ollut edes alusvaatteita, eikä käsineitä. Pelkät rääsyt käsiensä ympärillä. Kenkien pohjat sidottu narulla kiinni. Ei ollut lämpimiä jalkineita ja puuttui päällystakkeja. Tämä kaikki tuodaan peittelemättä esiin venäläisissä asiakirjoissa.
Puna-armeijalla ei ollut juurikaan lämmitettäviä telttoja. Joutuivat yöpymään kylmissä lumikuopissa ja havumajoissa kun suomalaiset olivat perääntyessään polttaneet tyhjiksi jääneet asumukset. Paleltuneita oli runsaasti; eikä moinen yöpyminen taisteluhalua ja kykyä kasvattanut paleltumattomillakaan sotilailla.
Kirjan alussa on asiallista pohjustusta käsiteltävään aihepiiriin muutamilta suomalaisilta ja venäläisiltä tutkijoilta.
Hyvä lisä kirjalliseen sotahistorialliseen aineistoomme.
Milloin tuo on julkaistu? Saharovhan vaikutti toisinajattelijana 70-80 -luvuilla.
Ilmoita asiaton viesti
Kirja on julkaistu vuonna 2009. Eli ei ole samasta nimestään huolimatta fyysikko, toisinajattelija Saharov kyseessä, joka kuoli vuonna 1989. Kirjan Saharov on historioitsija.
Ilmoita asiaton viesti
”Kaikesta oli puutetta: huolto ontui pahasti.”
Joistain tarvikkeista puna-armeijalla ei ollut pulaa.
Motteja purettaessa löytyi mm. runsaasti kondomeja!
Ilmoita asiaton viesti
Miten tuo kirja onkin päässyt silmieni ohitse kokonaan? Venäläisten sotilaiden kärsimykset huonoista varusteista ja puutteellisesta ruokahuollosta teki kyllä heidän elämästään varsinaisen kärsimysnäytelmän.
Ilmoita asiaton viesti
Niin teki.
Laatokan pohjoispuolen moteissa punasoturit järsivät hevosen kavioita, ja keittelivät omia nahkavöitään. Voi kuvitella, että nälkä oli!
( Anatoli Gordijenko: ”Kuoleman divisioona” )
Mutta, täytyy koko ajan muistaa, että ei heitä oltu tänne nälkää näkemään ja korpiin kuolemaan kutsuttu. Omin luvin tulivat.
Ilmoita asiaton viesti
Suomen ja Venäjän sotahistoriaan erikoistunut Suomeen muuttanut kirjailija Bair Irincheev on kirjoittanut aiheesta v. 2012 285-sivuisen kirjan Talvisota venäläisin silmin (Minerva Kustannus Oy, ISBN 978-952-312-062-4). Alkuteos on julkaistu venäjäksi, kirja on yleisesitys talvisodan kuuluisimmista taisteluista, se pohjautuu arkistolähteisiin Suomessa ja Venäjällä, molemmilla kielillä sekä ruotsiksi ja englanniksi painettuihin lähteisiin sekä veteraanien haastatteluihin.
Myös Irincheevin kirjasta käy hyvin ilmi, miten raskas kokemus talvisota oli myös puna-armeijalaisille. Kaikessa karmeudessaan se paljasti NL:n asevoimien heikkoudet, joista osaan ehdittiin tehdä korjauksia ennen Saksan operaatio Barbarossaa 22.6.1941 alkaen, johon Suomi liittyi mukaan jatkosodan aloittaneen massiivisen NL:n ilmahyökkäyksen jälkeen 25.6.1941.
Kaikissa muissa suhteissa talvisotaan ryhtyminen oli Stalinilta perinpohjainen virhearvio, joka kaikkine seurannaisvaikutuksineen (mm. jatkosota ja Lapin sota) myrkyttää naapuruussuhteita vielä 80 vuotta jälkeenpäin. Tämä on helppo nähdä mm. internet-keskusteluissa, joista usein ilmenee tarkoitushakuisen neuvostohistorian olevan edelleen monille venäläisille virallinen totuus, sekä Suomen vastaisissa kampanjoissa mm. Sandarmohin joukkohautojen tiimoilta ja Vesuri-elokuvassa.
https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000006522631.html
https://www.verkkouutiset.fi/venajalla-elokuva-lapsista-suomen-keskitysleireilla-katso-trailerit/
Onkohan professori Timo Vihavaisen ja akateemikko Andrei Saharovin teosta julkaistu Venäjällä, ja jos on, millaisen vastaanoton se on mahtanut saada?
Ilmoita asiaton viesti
Kirjan johdannosta selviää, että teos on julkaistu Venäjälläkin, jopa laajempana versiona kuin meillä. Andrei Saharov on Venäjän historianlaitoksen johtaja.
Kirjan vastaanotosta itänaapurissa en osaa sanoa mitään. Varmaankin on lukijoissa herättänyt monenlaisia tunteita.
Toivottavasti edesauttanut todellisen aatteista vapaan talvisodan historiankulun omaksumista.
***
Venäjän johto näköjään hyväksyy vaikka minkälaista uushistorian kirjoitusta ja julkituontia. ( mm. Vesuri-elokuva lapsille!?) Kyseisestä elokuvasta mainitessaan käyttää Hannu Mononen luonnehdintaa ”Suomen vastainen kampanja”…..Ja tällaisen valtion kanssa pitäisi olla ystävällisissä väleissä?!? Yksipuolisesti!
Ilmoita asiaton viesti
Aikamoista disinformaatiota Suomesta on Venäjällä levitetty ministeritasollakin.
https://www.verkkouutiset.fi/venajan-puolustusministeri-nato-on-saanut-tayden-paasyn-suomeen/
Ilmoita asiaton viesti
Kiinnostava kirja, ja erikoinen aihe Pertti Rampasen blogiin! Onko tarkoitus ehkä herättää sääliä tuolloisia neuvostosotilaita kohtaan? Mitä tapahtuu ”talvisodan hengelle” aikaa myöten, jos alamme ajatella tapahtumaa ryysyläisarmeijan kolkkona kohtalona säälimättömien suomalaisten käsissä?
Ja vielä puolipakollinen viittaus sukuni soturihistoriaan. Arvo Kokko oli aloittanut varusmiespalveluksensa toukokuussa 1939, ja loppuvuonna alkoi Äyräpään niityillä sotilaskoulutuksen todellinen hyödyntäminen. Kun sota maaliskuussa päättyi, ei kruunu suinkaan ollut unohtanut keskenjäänyttä inttiä. Varusmiehet komennettiin takaisin kasarmeille, ja palvelus päättyi isäni tapauksessa vasta syksyllä 1940! Aikamoinen ikäluokka, jonka 105-päiväinen ”mettäkeikka” kestää vertailun kaikissa armeijamuisteluksissa.
Ilmoita asiaton viesti
Joku osoittaa sääliä venäläissolttuja kohtaan, joku ei. Sota itsessään on julmaa.
Kirjasta paljastuu vastaansanomattomalla tavalla – itänaapurin omista dokumenteista taltioituna – että talvisota ei ollut suinkaan mikään paraatimarssi Suomen valtaamiseksi. Kaikkea muuta! Soitellen lähdettiin sotaan, mutta ei soiteltu ”Vapaata Venäjää” Helsingissä. Torvet jäätyivät, balalaikat ja sirmakat levisivät korpiteiden varsille.
”Voittamaton puna-armeija” oli talvisodassa osin melkoinen ryysyläisarmeija valtavine puutteineen ja epäkohtineen. (Jatkosota oli sitten toista. Jotain oli talvisodasta opittu.)
Tämän totuuden esiin tuonti on merkittävin Vihavaisen ja Shararovin kirjan anti.
Ilmoita asiaton viesti
Puna-armeijan leimaa-antavin ominaisuus oli sen suuri koko. ”Ei sieltä miehet lopu. Ja jos loppuu niin sieltä tulee viistoista miljoonaa naista.”
Ilmoita asiaton viesti
Mielenkiintoinen kirja.
En vain löytänyt mistään myynnissä. Lainastoissa toki on .
Ilmoita asiaton viesti
Kirja saattaa Heikki löytyä joistakin antikvaarisista verkkokirjakaupoista. Kirjastoista löytyy kyllä.
Ilmoita asiaton viesti
Juuri näin Tuomo! Miestä ja asetta oli, vaikka huonompaakin, Venäjällä määrättömästi. Ja ihmishenki ei merkinnyt Stalinille yhtään mitään. Ei sodassa eikä rauhan oloissa.
Mutta kyllä puna-armeijan mieskatokin oli suurta. Leningradin sotilaspiiristä miehet (ja naiset) kävivät vähiin, ja porukkaa piti haalia avuksi Moskovan sotilaspiiristä, ja Uralilta asti.
Täydennysmiehet olivat suurelta osin kouluttamattomia, eivät osanneet kaikki edes kivääriä ladata. Tykistöön määrättiin sotilaita, jotka eivät olleet tykkiä nähneetkään. Eräs tiedustelujohtajaksi komennettu upseeri kyseli, että mitä hänen tiedustelijana oikein pitäisi tehdä? Ja niin edelleen… Mutta etulinjaan tykinruoaksi vaan heitettiin!
Ilmoita asiaton viesti