Unohdettuja kirjailijoitamme IX: Eino Railo

Kirjailija, kirjallisuusarvostelija, suomentaja ja kustantaja

Taivalkoskelaisen kappalaisen poika Eino Railo (1884-1948) oli todellinen kirjallisuuskulttuurin monitoimimies. Hän vaikutti aluksi lehtialalla monissa eri tehtävissä. Kirjallisuustoimittajana Uudessa Suomessa ja kirjallisuusarvostelijana Kauppalehdessä. Kirjoitteli pakinoita nimimerkeillä Sissi, Argus ja Osmo Iisalo.

Railo työskenteli kustantamoissa Kustannus Oy Kirja ja WSOY.

Kirjailijaliiton varapuheenjohtajana kirjailija oli vuodet 1934-1938, ja sananvapausjärjestö Suomen PEN:in puheenjohtajana vuodet 1934-1936.

Eino Railo valmistui Helsingin yliopistosta filosofian tohtoriksi 1925. Toimi yliopiston kirjallisuuden historian dosenttina kuolemaansa asti vuonna 1948. Professorin arvonimen kirjailija sai kuolinvuotenaan.

Railo oli valkoisten mukana pienessä hinaaja-laivassa kun punavankeja kuljetettiin Santahaminaan ( toisen tiedon mukaan Suomenlinnaan) teloitettavaksi keväällä 1918. Punavankien joukossa oli kirjailija Algoth Untola (Maiju Lassila), jonka kirjojen kustantajana Railo oli toiminut. Laivamatkalla Untola hyppäsi mereen, ilmeisesti aikoen hukuttautua, joutuen ammutuksi veteen.

Kirjailijan laajasta tuotannosta on romaanista Kuin uni ja varjo (1935) tehty elokuva, pääosassa Ansa Ikonen.

Rakkausromaani Kuin uni ja varjo

Romaani kertoo pienen pohjanmaalaisen kylän elämästä ennen itsenäistymistämme, erään valoisan kesän aikana. Pitäjä on körttiläisseutua ja se antaa oman voimakkaan sävynsä kirjan tapahtumille.

Kertomuksen juoni on melko tavanomainen, kuten tuon ajan romaaneissa usein oli. Siihen kuuluu ylioppilas, rikkaan talon tytär, talon isäntä ja emäntä, sekä piikoja ja renkejä; taustana kesäinen maaseudun idylli. Elämää sävyttävät körttiläisten seurat ja ”suruttomien” latotanssit.

Ylioppilas Yrjö, sukunimeä ei mainita, saapuu kylään maanmittausasioissa. Hän majoittuu eri taloihin, ja niissä on tietenkin kauniita tyttäriä. Mitä siitä voi Suomen suvessa seurata muuta kuin rakastuminen! Yrjön ja Eliinan välillä. Rakkaustarina ei ole kuitenkaan mutkaton sillä tyttö on jaloistaan halvaantunut. Kestääkö rakkaus? Kuinka tarina päättyy? Lukekaa itse!

Romaanihenkilöiden keskusteluissa kirjailja käyttää hienosti pohjalaismurretta. Se antaa tekstille elävyyttä. Ihmiselämää pohditaan kirjassa syvällisesti, ja väistämättä paljolti uskonnollissävytteisesti.

+1
PerttiRampanen
Sitoutumaton Mänttä-Vilppula

Paperiteollisuudesta leipänsä tienannut teknikko. Eläkkeellä.
Sitoutumaton, mutta ei kantaa ottamaton.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu