Unohdettuja kirjailijoitamme V: Juhani Konkka

Inkerinsuomalaisen perheen kohtalo

Juhani Konkka ( 1904-1970 ) syntyi Pohjois-Inkerissä Toksovassa, Konkkalan kylässä suureen talonpoikaisperheeseen. Elämä oli tuohon aikaan suhteellisen vauraassa Inkerissä onnellista. Kyläyhteisö oli eläväinen, ja maatalossa riitti puuhastelua. Isä toimi kylänvanhimpana.

Sitten tuli vallankumous ja tuhosi kaiken. Bolshevikit ottivat vallan seudulla. Tsekan nahkatakkimiehet, hevosvarkaat ja juopot alkoivat terrorisoida asukkaita. Joukossa oli pahimpina päällepäsmäreinä Suomesta paenneita punakaartilaisjohtajia!?

Vuonna 1919 Juhanin ollessa 15-vuotias pakeni Konkan perhe metsiä myöten Suomeen Raudun kohdalla. Yksi tytöistä kuoli pakomatkan rasituksiin.  Kun olot Tarton rauhan jälkeen Venäjällä hiukan rauhoittuivat, palasi perhe koti-ikävän vuoksi, valhelupauksiin luottaen kotiseudulle. Juhani jäi Suomeen. Hän ottaa osaa heimosotaretkeen ja haavoittuu siellä pahasti.

Kotiinpaluusta alkoi Konkan perheen tuskainen elämä. Elettiin bolshevikkien armoilla. Kylässä suoritettiin pakkokollektivisointia.

Perhe nuorimpine lapsineen karkotetaan  Siperiaan. Isä kulakkina. Hän vastusti kollektivisointia ja bolshevismia viimeiseen asti,  ja kuoli pakkotöissä Siperiassa. Yhdestä pojasta tuli puoluekoulun käytyään jonkinlainen kommunistiagitaattori, ja toinen sai surmansa jatkosodassa venäläisenä partisaanina. Juhani toimi Suomen armeijassa radiotiedustelijana. Kaksi sisaruksista opiskeli yliopistossa opettajiksi.

Tästä kaikesta kertoo Konkan omaelämäkerrallinen teos Kahden maailman rajalla vuodelta 1939, ja muut muistelukset. Sotien jälkeen mainittu teos oli kiellettyjen kirjojen joukossa. Uudelleen toimitettuna kirja ilmestyi nimellä Pietarin valot (1958 ).

Konkan tie kirjailijaksi

Kun Juhani Konkka jäi nuorukaisena Suomeen oli elämän alku uudessa kotimaassa hiukan vaikeahkoa. Ryssittely kuului tietenkin kuvaan. Elämästään Suomessa, ja kirjailijaksi päätymisestään Konkka kertoo kolmiosaisessa Kulkuri-trilogiassaan: Kulkurin kesä, Kulkurin kahleet ja Kulkurin koulut.  Näitä teoksia kirjailija itse piti parhaimpinaan. Kirjasarjan ensimmäinen osa on varsin hauska kun inkeriläinen nuorimies etsii paikkaansa suomalaisessa yhteiskunnassa. Hän aloittaa työuransa renkinä. Kiertää monissa maataloissa. Eräästä  talosta tarjotaan nuorelle miehelle tulevaa isännän paikkaa. Ei kelpaa! Tukkijätkänkin työ tulee tutuksi.

Konkka näkee itsessään monia paheita; uhoaminen, itsekehu, leventely ja asioiden silmitön suurentelu aina valehteluun asti. Nämä paheet vievät monesti nuorukaisen harmillisiin tilanteisiin, jopa tappeluun. Mutta, eteenpäin kohti uusia seikkailuja veti kulkuripojan mieli. Kuoppainen tie johti lopulta hyväksi kirjailijaksi asti.

Konkka kirjoitti proosaa, näytelmiä ja jopa pari lasten satukirjaa. Muutamat ensimmäiset romaaninsa hän kirjoitti salanimellä Urho Torikka. Romaani Ratkaisun päivät on filmattu.

Arvostusta kirjailija sai enemmän kääntäjänä kuin kirjailijana. Hän suomensi ansiokkaasti venäläistä klassista tuotantoa. Konkka sai Mikael Agricola palkinnon vuonna 1961.

Toimittajan työ tuli myöskin tutuksi;  siihen hän oli saanutkin koulutuksen. Kirjailija toimi kaksitoista vuotta WSOY:n kustannusvirkailijana. Politiikkaankin mies ehti mukaan. Perusti yhdessä Yrjö Ruudun kanssa lyhytikäisen Suomen Kansallissosialistisen Liiton. Se ei kuitenkaan ollut hitleriläismielinen, mutta varsin utopistinen.

Monipolvisen, ja osin melkoisen kivisen tien kulki Juhani Konkka elämässään. Avioelämä oli myrskyisää, ja katkeroituneella miehellä alkoholi vanhemmiten vahvasti kuvioissa mukana. Konkka kuoli syöpään vuonna 1970.

 

 

+3
PerttiRampanen
Sitoutumaton Mänttä-Vilppula

Paperiteollisuudesta leipänsä tienannut teknikko. Eläkkeellä.
Sitoutumaton, mutta ei kantaa ottamaton.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu