Unohdettuja kirjailijoitamme VI: Unto Karri

Upseeri, herrasmies ja kirjailija

Pohjanmaalla Nivalassa syntynyt Lenni Alfred Laakso (1898-1957), kirjailijanimeltään Unto Karri, oli toimittaja, prosaisti ja runoilija. Kirjallisen uransa alkutaipaleella hän oli mukana kuuluisassa Tulenkantajat-kirjallisuusryhmässä. Karri ei kuitenkaan ryhmässä viihtynyt, sillä hänen suojeluskuntataustansa ja kotiseutu- ja isänmaallisiin aiheisiin keskittyvä tuotantonsa poikkesi muiden ryhmäläisten paljolti vasemmistolaisesta aatteellisuudesta.

Laakso oli mukana aktivistien toiminnassa. Hän suoritti reserviupseerikoulun, ja osallistui vapaussotaan valkoisten joukoissa. Talvi- ja jatkosodassa Laakso toimi komppanian päällikkönä. Suojeluskuntatoiminta oli kirjailijan sydäntä lähellä sotien jälkeenkin.

Laakso oli toimittajana useissa lehdissä.

Kirjalliselle uralle häntä opasti Kokkolan yhteislyseoaikana opettaja, kirjailija Teuvo Pakkala.

Unto Karrin tuotanto sisältää romaaneja, novelleja ja runoteoksia. Arvostetuin teos on ehkäpä romaani Isänmaan perijät (1942). Hän sai valtion kirjallisuuspalkinnon kaksi kertaa.

Niin kuin useilla kirjailijoilla, niin myös Karrilla tuli alkoholi vanhemmiten vahvasti kuvaan mukaan. Osuutensa oli sillä, että hän katkeroitui kun ei saanut omasta mielestään riittävää arvostusta, ja kirjailijaeläkettä. Alkoholi oli paljolti syynä Karrin (Laakson) ennenaikaiseen kuolemaan vuonna 1957.

Pienen elämänpiirin romaani

Unto Karria eivät lukijat aikoinaan oikein arvostaneet kirjallisesta tuotannostaan. Kyllä hän kirjoittaa toki osasi, mutta välillä aika pliisua tekstiä. Tämä romaani Elävä pelto olkoon sellaisesta esimerkkinä. Kirjan alaotsikko on ”pienen elämänpiirin kehä”. Pieni on piiri ja ahtaassa kehässä pyörii.

Päähenkilö on kahvilanpitäjä Aune. Hänen elämänsä on ilotonta juopon miehen ja ramman pojan kanssa eläessä. Ainoa ilo naiselle on keväisen, jylhän jäidenlähdön seuraaminen läheisellä joella. Aviomies viedään lopulta mielisairaalaan, ja poika hukkuu virtaan. Aune ihastuu pojan pelastusta yrittäneeseen tukkimies-metsuriin. Tämä pelastaa myöhemmin naisenkin veden varasta. Sitten aletaan vatkata näiden kahden rakkaus-kipuilua kyllästymiseen asti. Saamatonta on ja mitään valmista ei tule. Aune jatkaa kylällä kahvilanpitoa kaljoittelevine asiakkaineen, ja metsuri jää elelemään omaan mökkiinsä. Mukaan on sotkettu aputyttö Inkerin lemmen hairahdus erääseen upseeriin. Mies lähtee, tyttö jää ja saa keskenmenon.

Elävästä pellosta olisi saanut filmattua melkoisen melodraaman 30-luvun malliin. Kirjana se on aika tympeä.

 

0
PerttiRampanen
Sitoutumaton Mänttä-Vilppula

Paperiteollisuudesta leipänsä tienannut teknikko. Eläkkeellä.
Sitoutumaton, mutta ei kantaa ottamaton.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu