Unohdettuja kirjailijoitamme VIII: Olavi Siippainen

Savolainen työläiskirjailija

Olavi Siippainen (1915-1963) syntyi kuopiolaiseen työläisperheeseen. Hän kävi kansakoulun ja puolitoista vuotta lyseota. Tämän jälkeen Siippainen työskenteli monissa eri ammateissa haaveillen kirjailijan urasta. Hän luki paljon. Lisäoppia tuleva kirjailija haki Työväen Akatemiasta. Oli sen jälkeen toimittajan hommissa eri lehdissä Kuopiossa, Kajaanissa ja Varkaudessa.

Jatkosotaan Siippainen osallistui tk-miehenä toimittajan taustansa perusteella. Sodan aikana syntyi sotaromaani Loppuun saakka (1942). Sotien jälkeen hän toimi vapaana lehtimiehenä ja kirjailijana. Kirjoitteli pakinoita ja kolumneja eri lehtiin. Suomen Sosialidemokraatin ja Sosialistisen Aikakauslehden kirjallisuusarvostelijana Siippainen oli parisen vuotta.

Helsingissä asuessaan 1940-luvun lopulla kirjailija osallistui Urania-piirin toimintaan. Tähän taidefilosofiaa ja klassista musiikkia harrastaneeseen piiriin kuuluivat myös mm. Bo Carpelan, Paavo Rintala ja Jouko Tyyri.

Siippainen kuului myös hetken työläiskirjailijoiden Kiila-ryhmään.

Valtion kirjallisuuspalkinnon hän sai neljä kertaa.

Olavi Siippaisen kirjallinen tuotanto käsittää romaaneja, novelleja ja runoja. Jokusen nuorten kirjankin hän kirjoitti.

Sotaromaani Loppuun saakka

Kirja koostuu neljästä erillisestä kertomuksesta lähinnä talvisodan ajalta. Kolmessa niistä on teemana isänmaanrakkauden, kansan itsemääräämisoikeuden ja vapauden merkityksen korostaminen sotilaallisessa kriisitilanteessa. Sota asettaa haasteen kullekin yksilölle. Entiset punakaartilaiset tai heidän poikansa joutuvat kirjassa vaihtoehdottomaan tilanteeseen: politiikka ja vanhat kaunat on unohdettava kun vihollinen uhkaa vallata kodit ja konnut. Orjuuttaa kansan. Sen estämiseksi on jokaisen yksilön taisteltava – loppuun saakka.

Yksi kertomuksista käsittelee äidin hätää ja surua ainoan poikansa menetyksestä. Nainen ei ota millään uskoakseen hänen kaatumiseensa vaikka aseveli kertoo useaan kertaan olleensa paikalla kun kaatuminen vihollisylläkössä tapahtui. Pojan ruumis joudutiin jättämään kentälle.

Teoksesta välittyy riipaisevana sodan julmuus ja mielettömyys. Mutta sotilaan on kestettävä vaikka kranaattitulessa meinaavat hermot pettää. Raahattava haavoittunut taistelutoveri turvaan, tuhottava hyökkäysvaunu, tai korjattava katkennut viestiyhteys.

 

 

 

+1
PerttiRampanen
Sitoutumaton Mänttä-Vilppula

Paperiteollisuudesta leipänsä tienannut teknikko. Eläkkeellä.
Sitoutumaton, mutta ei kantaa ottamaton.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu