Ennakoiva tekstinsyöttö on perseestä

Minulla on älykännykkä, on ollut jo vuoden. Sinuiksi en sen kanssa ole vielä tullut, enkä muutenkaan ystävystynyt. Se mm. kirjoittaa mitä sattuu, eikä sitä mitä minä sen kirjoittaa haluan? Joka helvetin kerta on varmistettava ennen kuin viestin laittaa, mitä se Herra Puhelin on tällä kertaa viestiin ylös kirjannut?

Ymmärtääkseni se on minun puhelin ja minun käskyvallassani, minä kirjoitan sillä viestit? Puhelin vain välittää sen jollekin toiselle ja juuri sellaisena, kuin minä sen laittaa hänelle haluan, mutta ei. Puhelimella on oma tahto. Tämä nimittäin vänkää ja vääristää tekstit haluamallaan tavalla ja tekee kirjoituksen epäloogiseksi. Hävettää sellaisia ihmisille laittaa. Kuin joku lukihäiriöinen olisi sen ajattelematta ja nopeaa kyhännyt, vaikka äidinkieli ja hyvä suomi on lähes intohimoni. Minä tahdon kirjoittaa niin hyvin kuin osaan.

Eikä se kapine kunnolla mahdu edes gollegehousujen taskuun, ja jahka kun sen sinne saa viimein sullotuksi, huomaat käveleväsi pitkin maailmanturkuja persevako paljaana. Ei housujen kuminauhaa ole tehty tiiliskiveä kannattamaan, enkä henkseleitä meinaa hankkia.

Ei mene minun jakeluuni kännykän kehitys. Juuri kun puhelimet oli saatu kutistettua mukavaan kokoon ja luurin saattoi sujauttaa rintataskuun, siitä alettiin kyhäämään tietokonetta. Kokoa sillä on kuin kahvipaketilla ja pian siitä varmaan menee jo johto seinään? Ympyrä ikään kuin sulkeutuu?

Monelle siitä on tullut myös hänen paras ystävänsä, monelle se ainoa? Itse ei aio tuolle kapineelle sieluani myydä, koetan pysytellä siitä kaukana. Käteeni sen otan kun se soi, tai itsellä on tarvetta soittaa. Korvalleni en mokomaa ole koskaan nostanut, puhun kaiuttimen kautta kun en sitä kannatella kehtaa.

Eikä tarvitse tulla kertomaan, miten sen helvetin tekstinsyötön saa pois, sitä en aio opetella. Poika saa sen käydessään ottaa. Toisinaan minusta tuntuu, että olen syntynyt 50 vuotta liian myöhään. Eikä minua yhtään hävetä, olen ylpeä saadessani niin sanoa.